maanantai 4. elokuuta 2014

Hoitoputkessa

Tarkoitukseni on ollut jo pitkän aikaa päivittää tänne blogiin jonkinlaista tilannetiedotusta. Ei vain jotenkaan ole ollut voimia ja inspiraatiota kirjoittaa. Ja tuntuu, että on tapahtunut niin kaikenlaista, että tekstiä tulisi aika paljon. Mutta nyt yritän tiivistää jonkinlaisen koosteen viimeisestä 1½ kuukaudesta.



Sytostaattihoitoja, tarkemmin sanottuna Taxotere -hoitoa on nyt takana neljä. Alunperin oli tarkoitus, että saisin sitä kuusi kertaa, mutta myöhemmin määrää lisättiin yhdeksään, sillä saan kerralla vähän laimeamman annoksen. Tähän asti hoitoja on ollut viikon välein, välissä vähän pidempi, kahden viikon tauko. Nyt ilmeisesti hoitovälejä pidennetään niin, että välissä on kaksi viikkoa.

Hoitojen aikana olen voinut välillä paremmin, välillä huonommin. Ensimmäiset kaksi kertaa menivät melko hyvin, toki sivuvaikutuksia, kuten vatsan turvotusta, ummetusta, limakalvo-oireita ja väsymystä tuli, mutta niistä selvisi aika hyvin lääkkeiden avulla. Kolmas kerta olikin sitten jo pahempi, suu oli kuiva, ärtynyt ja suuhun tuli rakkoja jos söi jotakin liian voimakasta. Hoidot vaikuttavat myös makuaistiin, ja tuntuikin, että joko ruuat maistuivat pahvilta, tai sitten liian makeilta tai kitkeriltä. Mm. Fazerin sinistä en voinut jossain vaiheessa syödä, koska se maistui tuliselta! Kaikkein pahimmat sivuvaikutukset taisivat tulla kuitenkin kortisonista, mitä söin muutaman viikon ajan jatkuvasti. Se vei yöunet niin, etten lopulta nukkunut kuin pari tuntia yössä. Siinä vaiheessa sain onneksi lopettaa kortisonin.

Niin, ovathan ne hiuksetkin lähteneet, tai melkein kokonaan ainakin. Kolmannen hoidon jälkeen hiuksia alkoi pikku hiljaa lähtemään ja jossain vaiheessa niitä alkoi lähteä semmoisella vauhdilla, että vedin hiukset miehen koneella lyhyeksi. Vielä on muutama haiven päässä, se on kuin vaaleaa vauvantukkaa. Olen välillä kulkenut ihan paljain päin, mutta pahimmilla helteillä olen pitänyt huivia päässä, ettei päänahka pala.

Mutta se, mikä pitää mielen korkealla ja antaa puhtia hoitoihin menemiseen, on tieto siitä, että hoidot tehoavat. Jo ensimmäisen hoidon jälkeen maksa-arvot lähtivät laskuun, ja ne ovat laskeneet nyt tasaisesti joka hoidon jälkeen. Afos -arvo on jo viitearvojen sisällä, ja Alat -arvokin on tullut reippaasti alas, ja lähestyy myös viitearvon ylärajaa. Eli lääkärien mukaan hoidolla on hyvä vaste. Kuulemma ärhäkkäästi leviävä syöpä myös reagoi herkästi sytostaatteihin, sillä sytostaatit tehoavat parhaiten nopeasti jakautuviin soluihin.


Viime viikolla tuli vähän takapakkia. Tiistaina olisi pitänyt olla viides hoitokerta, mutta sitä siirrettiin, sillä valkosoluarvot olivat romahtaneet tosi alas, tarkemmin sanottuna neutrofiilit. Silloin on vastustuskyky todella alhaalla ja voi saada herkästi kaikenlaisia infektioita. Minua varoitettiinkin, että täytyy olla varovainen, eikä saisi viettää aikaa julkisilla paikoilla, ja jos tulee kuumetta ja se nousee yli 38, silloin täytyy ottaa heti yhteyttä. No, minun tuurillanihan kuume nousi heti seuraavana päivänä. Kävin verikokeissa ja keuhkokuvassa, kaikki ok, sain antibioottikuurin ja seuraavalle päivälle verikoeajan, sillä tulehdusarvot voivat nousta viiveellä. Seuraavana yönä kuume nousi taas, ja menin päivystykseen ja sieltä aamulla onkolologian osastolle, Tulehdusarvot olivat edelleen normaalit, mutta neutrofiilit olivat laskeneet aina vain alemmas, joten minut laitettiin osastolle eristyshuoneeseen. Vietin siellä pari päivää, ja perjantaina pääsin pois, kun valkosoluarvot olivat taas normaalit. Kuume ei kuitenkaan hellittänyt, joten menin tänään taas verikokeeseen ja kävin lääkärin juttusilla. Aloitin taas kortisonin syömisen, sillä se oli auttanut edellisellä kerralla, kun minulla oli kuumetta.

Ei tätä stooria voi näköjään kovin lyhyeksi tiivistää. Ja tässä oli vain tämä fyysinen puoli, hoidot ja niiden fyysiset vaikutukset. Henkinen puoli taitaa vaatia ihan oman postauksen.

6 kommenttia: