keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Ajatuksia syövästä ja liikunnasta

Syöpä ja liikunta. Moni varmaan ajattelee, että miten ne sopii yhteen. Stereotyyppinen kuva syöpäpotilaasta voi olla sängyssä hauraana makaava tyyppi, joka juuri ja juuri ehkä jaksaa vessassa käydä. No, nykyäänhän onneksi asia ei ole useinkaan näin, vaan ihminen voi sairastaa syöpää, mutta pystyy silti elämään suht normaalia elämää. Syöpä ei monestikaan näy päälle päin, vaan kuka tahansa kaupungilla vastaan tuleva voi sairastaa syöpää.

Pitkällä aamulenkillä Tessan kanssa
Kun sain kesällä tiedon, että syöpäni on levinnyt, kysyin (tai itse asiassa parempi puoliskoni kysyi), kuinka paljon ja minkälaista liikuntaa voi harrastaa. Lääkäri vastasi, että voin liikkua kunnon ja jaksamisen mukaan. Tätä ajatusta olenkin sitten pitänyt mielessä. Onneksi olen ollut tähän mennessä niin hyvässä kunnossa sytostaattihoitojen jälkeenkin, että olen jaksanut käydä Tessan kanssa lenkillä. Ainoastaan muutamana päivänä olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut lähteä ulos tai edes pukea vaatteita päälle. Välillä lenkit ovat toki olleet hidasta köpöttelyä, mutta sitten taas on ollut parempia päiviä, jolloin olen viipottanut jo aika reipastakin vauhtia. Nyt on ollut pidempi tauko sytostaateista, ja parempi puoliskoni huomattikin tässä jokin aika sitten, että nyt alkaa olla jo se normivauhti, kun hän ei oikein enää pysy perässä. :)

Syksyn tullen aloitin myös muita säännöllisiä liikuntaharrastuksia. Syyskuun alussa alkoi rintasyöpänaisten jumppa, jota on 1½ tuntia kerran viikossa. Tavallisesti tuo tuntuisi liian iisiltä ja rauhalliselta, mutta tässä tilanteessa se on juuri sitä mitä tarvitsen. Jumppa on suunniteltu niille, jotka ovat läpikäyneet rintasyöpäleikkauksen ja mahdollisesti myös imusolmukkeiden poiston. Siinä tehdään paljon liikkeitä, jotka avaavat rintakehää ja laittavat imunestekierron liikkeelle. Myös lihaskuntoliikkeitä tehdään, mutta kevyesti, ja keskitytään keskivartalon lihaksiin. Lopussa on aina venyttely ja rentoutus, jossa melkein poikkeuksetta torkahdan.

Aamulenkiltä tämäkin. Tyyntä ennen myrskyä


Toinen harrastus, minkä parissa jatkan, on rivitanssi. Siinä tulee käytettyä sekä kroppaa että päätä, kun täytyy keskittyä muistamaan askeleet. Rivitanssi on hyvää myös esim. luustolle, sillä kaikenlaiset hypyt vahvistavat luustoa. Jostain kuulin myös, että hyppiminen nostaa valkosoluarvoja, joten se on erityisen hyödyllistä silloin, kun sytostaatit niitä laskevat.

Vaikka tunnen oloni yleensä ottaen melko pirteäksi ja pystyn liikkumaan ja elämään aika normaalisti, täytyy kuitenkin itselleen myöntää, että oman kehon kapasiteetti on rajallinen. Ihan kaikkea en jaksa tehdä, esimerkiksi rasittavampaa lihaskuntotreeniä. Täytyy vain hyväksyä, että tällä hetkellä tilanne on tämä ja antaa kehon myös levätä eikä vaatia siltä liikoja. Kovasti tekisi mieli kokeilla kahvakuulailua ja muuta kovempaa treeniä, mutta vielä se on jäänyt.

Kehonkuva ja ylipäätään ajatukset omasta kehosta ovat kyllä muuttuneet paljon sairastumisen myötä. Kun vielä keväällä mietin lähinnä miltä kroppa näyttää, paljonko painan ja paljonko saan lihasta kasvatettua, nyt ajattelen sitä, miten voittaisin kropassani mylläävän vihollisen, pysyisin terveenä ja voisin hyvin. Ulkonäkö on sivuseikka, kun on kyse terveydestä.

maanantai 4. elokuuta 2014

Hoitoputkessa

Tarkoitukseni on ollut jo pitkän aikaa päivittää tänne blogiin jonkinlaista tilannetiedotusta. Ei vain jotenkaan ole ollut voimia ja inspiraatiota kirjoittaa. Ja tuntuu, että on tapahtunut niin kaikenlaista, että tekstiä tulisi aika paljon. Mutta nyt yritän tiivistää jonkinlaisen koosteen viimeisestä 1½ kuukaudesta.



Sytostaattihoitoja, tarkemmin sanottuna Taxotere -hoitoa on nyt takana neljä. Alunperin oli tarkoitus, että saisin sitä kuusi kertaa, mutta myöhemmin määrää lisättiin yhdeksään, sillä saan kerralla vähän laimeamman annoksen. Tähän asti hoitoja on ollut viikon välein, välissä vähän pidempi, kahden viikon tauko. Nyt ilmeisesti hoitovälejä pidennetään niin, että välissä on kaksi viikkoa.

Hoitojen aikana olen voinut välillä paremmin, välillä huonommin. Ensimmäiset kaksi kertaa menivät melko hyvin, toki sivuvaikutuksia, kuten vatsan turvotusta, ummetusta, limakalvo-oireita ja väsymystä tuli, mutta niistä selvisi aika hyvin lääkkeiden avulla. Kolmas kerta olikin sitten jo pahempi, suu oli kuiva, ärtynyt ja suuhun tuli rakkoja jos söi jotakin liian voimakasta. Hoidot vaikuttavat myös makuaistiin, ja tuntuikin, että joko ruuat maistuivat pahvilta, tai sitten liian makeilta tai kitkeriltä. Mm. Fazerin sinistä en voinut jossain vaiheessa syödä, koska se maistui tuliselta! Kaikkein pahimmat sivuvaikutukset taisivat tulla kuitenkin kortisonista, mitä söin muutaman viikon ajan jatkuvasti. Se vei yöunet niin, etten lopulta nukkunut kuin pari tuntia yössä. Siinä vaiheessa sain onneksi lopettaa kortisonin.

Niin, ovathan ne hiuksetkin lähteneet, tai melkein kokonaan ainakin. Kolmannen hoidon jälkeen hiuksia alkoi pikku hiljaa lähtemään ja jossain vaiheessa niitä alkoi lähteä semmoisella vauhdilla, että vedin hiukset miehen koneella lyhyeksi. Vielä on muutama haiven päässä, se on kuin vaaleaa vauvantukkaa. Olen välillä kulkenut ihan paljain päin, mutta pahimmilla helteillä olen pitänyt huivia päässä, ettei päänahka pala.

Mutta se, mikä pitää mielen korkealla ja antaa puhtia hoitoihin menemiseen, on tieto siitä, että hoidot tehoavat. Jo ensimmäisen hoidon jälkeen maksa-arvot lähtivät laskuun, ja ne ovat laskeneet nyt tasaisesti joka hoidon jälkeen. Afos -arvo on jo viitearvojen sisällä, ja Alat -arvokin on tullut reippaasti alas, ja lähestyy myös viitearvon ylärajaa. Eli lääkärien mukaan hoidolla on hyvä vaste. Kuulemma ärhäkkäästi leviävä syöpä myös reagoi herkästi sytostaatteihin, sillä sytostaatit tehoavat parhaiten nopeasti jakautuviin soluihin.


Viime viikolla tuli vähän takapakkia. Tiistaina olisi pitänyt olla viides hoitokerta, mutta sitä siirrettiin, sillä valkosoluarvot olivat romahtaneet tosi alas, tarkemmin sanottuna neutrofiilit. Silloin on vastustuskyky todella alhaalla ja voi saada herkästi kaikenlaisia infektioita. Minua varoitettiinkin, että täytyy olla varovainen, eikä saisi viettää aikaa julkisilla paikoilla, ja jos tulee kuumetta ja se nousee yli 38, silloin täytyy ottaa heti yhteyttä. No, minun tuurillanihan kuume nousi heti seuraavana päivänä. Kävin verikokeissa ja keuhkokuvassa, kaikki ok, sain antibioottikuurin ja seuraavalle päivälle verikoeajan, sillä tulehdusarvot voivat nousta viiveellä. Seuraavana yönä kuume nousi taas, ja menin päivystykseen ja sieltä aamulla onkolologian osastolle, Tulehdusarvot olivat edelleen normaalit, mutta neutrofiilit olivat laskeneet aina vain alemmas, joten minut laitettiin osastolle eristyshuoneeseen. Vietin siellä pari päivää, ja perjantaina pääsin pois, kun valkosoluarvot olivat taas normaalit. Kuume ei kuitenkaan hellittänyt, joten menin tänään taas verikokeeseen ja kävin lääkärin juttusilla. Aloitin taas kortisonin syömisen, sillä se oli auttanut edellisellä kerralla, kun minulla oli kuumetta.

Ei tätä stooria voi näköjään kovin lyhyeksi tiivistää. Ja tässä oli vain tämä fyysinen puoli, hoidot ja niiden fyysiset vaikutukset. Henkinen puoli taitaa vaatia ihan oman postauksen.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Taisteluun!

Sain maanantaina tulokset tutkimuksista ja koepalan otosta. Olin yrittänyt henkisesti valmistautua huonoihinkin uutisiin, ja niitähän sieltä sitten tuli. Eli sairastan levinnyttä rintasyöpää. Syöpä on levinnyt maksaan ja luustoon, ja on ilmeisesti agressiivisempaa laatua kuin silloin 5 vuotta sitten kun rintasyöpään sairastuin. Hoitona on nyt ainakin aluksi sytostaattihoidot, jotka alkavat huomenna.

Kolme viikkoa oli pitkä aika odottaa tuloksia ja niiden aikana päässä pyöri jos jonkinlaisia ajatuksia. Yritin ajatella positiivisesti mutta myös valmistautua huonoihin uutisiin. Mutta oli se silti järkytys kuulla se pahin mahdollinen uutinen lääkärin suusta ja kohdata totuus ja mitä siitä seuraa. On vaikea ymmärtää, että sisälläni myllää syöpäsoluja jotka mm. syövät luustoani. Viime aikoihin asti olen myös voinut aika hyvin, ainoastaan selkäkivut häiritsivät. Nyt viikko sitten alkoi kuumeilu, joka ilmeisesti oli sitten syövästä johtuvaa. Siinä vaiheessa kyllä alkoi jo miettimään, että nyt taitaa olla tosi kyseessä.

Vaikka tieto syövästä pelottaa ja ahdistaa, tavallaan nyt on helpompi olla, kun tietää. Ei tarvitse jossitella eikä odotella, vaan nyt voidaan asialle tehdä jotain. Suurena apuna tämän kaiken keskellä ovat olleet rakkaat ihmiset, mies, sisko, muu perhe ja ystävät, jotka ovat tukeneet ja osoittaneet välittävänsä. Ilman heidän apuaan tätä kaikkea olisi paljon vaikeampi kestää.

Huomenna siis alkaa taistelu sitä syövän pirulaista vastaan. Saan nyt alkuun kolme kertaa sytostaatteja viikon välein, jonka jälkeen on vähän pidempi tauko, jolloin kuvataan ja katsotaan, onko hoidoista ollut apua. Sitten jatketaan vielä toisella kolmen satsilla. Rankalta tuo tahti tuntuu, mutta kestettävä se vain on. Ja onhan se hyvä, että nyt ammutaan täydeltä laidalta eikä jäädä odottelemaan syövän leviämistä. Tiedän viime kerrasta, miten rankkoja sytot ovat, mutta nyt saan ihan eri sytostaattia kuin viimeksi, joten sivuvaikutuksetkin ovat vähän erilaisia. Huominen kyllä pelottaa ja jännittää, mutta nyt on vain mentävä rohkeasti tulta päin ja taisteltava. Ei auta piilottaa päätään pensaaseen ja odottaa, että kaikki menee itsestään ohi.

Ne, jotka haluavat lukea pirteää ja inspiroivaa treeniblogia, varmaankin jättävät tästä lähtien tämän blogin lukematta. Mutta ajattelin silti kertoa tänne vähän kuulumisiani silloin tällöin, vaikka treeneistä raportoiminen saattaakin jäädä lähitulevaisuudessa vähemmälle. Lääkärin mukaan voin kuitenkin harrastaa liikuntaa vointini mukaan, ja toivottavasti pystyn näin tekemäänkin hoitojen välissä. Tänään iloitsin siitä kun tauon jälkeen jaksoin taas lähteä koiran kanssa lenkille. Eipä sitä urheiluksi oikein voinut sanoa, sykekään ei varmaan paljon noussut, mutta minä nautin ulkoilmasta ja reippailusta ja mun ja Tessan välisestä hetkestä.

Tämä tällä kertaa, taisi tulla aikamoista tajunnanvirtaa ja ilman kuvia, joten ei kovin lukijaystävällistä. Nyt varmaan täytyisi pikku hiljaa hipsiä yöpuulle, että jaksaa aamulla aikaisin lähteä kohti sairaalaa. Pitäkää mulle peukkuja, että kaikki menee hyvin!


perjantai 23. toukokuuta 2014

Väliaikatietoja

Mietin jonkin aikaa, mitä tänne blogiini kirjoittaisin, vai kirjoitanko mitään. Kävin keskiviikkona lääkärissä kuuntelemassa kokeiden tulokset, ja uutiset eivät olleet kovin rohkaisevia. Lisätutkimuksia tarvitaan, ja olenkin nyt ravannut keskussairaalassa jos jonkinlaisessa kokeessa ja ensi viikolla meno jatkuu. Löydökset voivat parhaassa tapauksessa olla jotain hyvänlaatuista, mutta lääkäri sanoi myös, että kannattaa varautua myös siihen pahimpaan vaihtoehtoon, eli siihen, että syöpä on levinnyt.

Nyt on vähän omituinen fiilis. Toisaalta haluaisin tulokset ja varmuuden heti, toisaalta en halua tietää ja haluaisin olla autuaan tietämätön kaikesta niin pitkään kuin mahdollista. Toisaalta yritän ajatella positiivisesti, mutta en voi sille mitään, että ne epätoivoisetkin ajatukset pukkaa pintaan. Pelottaa aivan hirveästi.

Pari viikkoa menee, ennen kuin saan lopulliset tulokset. Sitten täytyy katsoa, miten tästä eteenpäin jatketaan, sekä elämässä yleensä että tämän blogin suhteen.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Valinnan edessä

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, olen ajatellut ottaa kesän ajaksi PT:n. Fitfarmin Lite Inshape nettivalmennus oli mielestäni hyvä, ja antoi hyvät ohjeet ruokavalion ja treenin laittamiseksi oikeaan suuntaan. Välillä olen kuitenkin miettinyt, treenaanko tarpeeksi tehokkaasti ja aivan oikealla tekniikalla. Videoiden katsominen ja ohjeiden lukeminen vie tiettyyn pisteeseen, mutta haluaisin, että joku oikeasti katsoisi joskus vierestä, teenkö liikkeet oikein ja antaisi vinkkejä sekä treenin että ruokavalion suhteen. Nettivalmennukset on kuitenkin suunniteltu sopimaan isommalle porukalle, eikä niitä ole räätälöity tietyn yksilön tarpeeseen.

Tuossa siis vähän taustaa syihin, miksi haluaisin PT:n ottaa. Nyt kesällä olisi aikaa paneutua treeniin oikein kunnolla, ja kuten aiemmin mainitsin, se olisi myös tavallaan palkintona sille, että olen pysynyt terveenä 5 vuotta rintasyöpään sairastumisen jälkeen.

Olen tässä pohtinut, mistä PT:n hankkisin, omalta salilta, vai jonkun muun, mutta tänään pakkaan heitettiin vielä yksi kortti, joka pisti miettimään uutta vaihtoehtoa. Saimme tykypäivän yhteydessä mahdollisuuden varata ajan ilmaiseen fustra demotuntiin, ja minä käytin tuon mahdollisuuden tänä aamuna. Tein fustraohjaajan kanssa erilaisia liikkeitä, jotka treenasivat liikkuvuutta, lihaskuntoa ja ennen kaikkea vartalon ja vatsalihasten hallintaa. Fustra vaikutti todella mielenkiintoiselta ja todella haastavalta. Olen aikaisemmin katsellut salillani fustraajien menoa, ja tiennyt kyllä, että päälle päin helpon näköinen liike ei olekaan oikeasti niin helppo. Tänään sain sen itse kokea! Lisää tietoa fustrasta löytyy esim. meidän salin nettisivuilta ja Fustra Finlandin sivuilta.

Nyt siis mietin, että otanko ihan perus PT:n kolmeksi kuukaudeksi vai ottaisinko viiden viikon fustraohjelman? Molempiin kuuluu alku- ja lopputestit, sekä ravinto-ohjelma, ja molemmissa voi parantaa lihaskuntoa ja tiristää ylimääräisiä rasvoja pois. Fustrassa olisi se lisä, että siinä keskitytään enemmän liikkuvuuteen ja oikeisiin asentoihin, ja se auttaisi esim. niska- ja hartiavaivoihin paremmin kuin tavallinen salitreeni. Voih, valintoja, valintoja! No, kuulemma voi kesken ohjelmaakin vaihtaa, jos muuttaa mielensä, ja mikä estää ottamasta nyt esim. tavallista pt:tä ja myöhemmin voisi kokeilla fustraa, tai toisinpäin? Ja valitsen kumman tahansa, en kovin pahasti metsään voi mennä. Eiköhän molemmilla tuloksia tulisi.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Takaisin ruotuun ja tulevaisuuden suunnitelmia

Viime viikot ovat menneet aika rennolla ruokavaliolla. Amsterdamin reissulla ei kaloreita laskettu ja sen jälkeen on ollut jos jonkinlaisia kissanristiäisiä ja koiran synttäreitä, ja tietenkin äitienpäivä kakkuineen.

Tessa täytti viime viikolla 2 vuotta, ja pitihän sitä kakun kera juhlistaa. Tessa kyllä hallitsee kameralle poseerauksen, vai mitä?


Äitienpäivää vietettiin koko perheen voimin kotopuolessa. Äiti teki kakkunsa itse, paitsi että minä hoidin koristelupuolen. Herkullista oli, niin kuin aina!


Tällä viikolla olen pyrkinyt palaamaan takaisin noudattamaan Liten ruokavaliota, ainakin pääpiirteissään. Tänään tein poikkeuksen, sillä tapasin ystäviä uudessa Vaasalaisessa kahvilassa nimeltä Ylikiva. Otin suolaisen vohvelin kinkku-fetatäytteellä. Tarjolla oli kaikenlaista kakkua ja piirakkaa, joten tuo vohveli ei varmastikaan ollut se huonoin vaihtoehto. Oli hyvää, ja paikka oli tosiaan  ylikiva, kodikas ja tilava. Täytyy mennä toistekin.

Sitten niihin tulevaisuuden suunnitelmiin, tai oikeastaan kesäsuunnitelmiin. Olen tässä jo jonkin aikaa haaveillut, että olisi kiva ottaa jossain vaiheessa PT hetkeksi aikaa. Päätin, että kun saan onkologiselta terveen paperit 5-vuotistarkastuksen jälkeen, otan "palkinnoksi" PT:n. Viimeinen kontrolli oli huhtikuussa, tai sen olisi pitänyt olla viimeinen kontrolli, mutta ei nyt sitten ollutkaan. Maksa-arvoni olivat koholla, ja jouduin vielä käymään ylimääräisissä kokeissa ja tutkimuksissa. Ensi viikolla on lääkärille uusi aika. Uskon ja toivon, että sieltä tulee hyviä uutisia, ja sen jälkeen alan tosissaan miettimään tätä PT hommaa.

En nyt vain vielä oikein tiedä, mistä PT:n hankkisin, kuka olisi hyvä ja mistä kannattaisi kysellä. Omalla salillani, WSC:llä on PT -palveluita myös, ja niillä näyttää jopa nyt olevan jotain pakettitarjouksia. Olisi kuitenkin kiva kuulla muiden kokemuksia, ennen kuin teen päätöksiä. Joten hei Vaasalaiset, onko teillä kokemuksia hyvistä personal trainereista Vaasan seudulla? Tai sitten huonoja kokemuksia, kertokaa niistäkin. Toki tuossa, niinkuin monessa muussakin asiassa, henkilökemioilla on suuri vaikutus, yksi tykkää yhdestä ja toinen ihan toisenlaisesta. Ajattelin, että 3 kuukautta voisi olla sopiva aika, siinä ehtii jo tehdä vaikka mitä, ja edistystä pitäisi huomata varmasti.

Eli pistäkää kommenttia, jos tiedätte hyviä personal trainereita, tai jos teillä on antaa muita vinkkejä!

tiistai 6. toukokuuta 2014

Reissunainen kotona taas

Bloggailutauko on venähtänyt pariin viikkoon. On tullut reissauttua pariinkin otteeseen, eikä muka ole ehtinyt tänne kirjoittamaan. Ensin kävin viikonloppuvisiitillä vanhempien luona, kylläkin vähän ikävämmissä merkeissä, nimittäin enon hautajaisissa. Oli kuitenkin kiva nähdä sukulaisia pitkästä aikaa, ja viettää aikaa kotopuolessa. Parit juoksulenkitkin tuli tehtyä, vähän outoa se oli ilman koiraa, sillä Tessa jäi paremman puoliskon hoiviin Vaasaan.

Näissä maalaismaisemissa lenkkeilin, eikä tainnut tulla kummallakaan lenkillä yhtäkään autoa vastaan. :) Toinen lenkki oli ihan tavallinen, rauhallinen hölköttelylenkki. Toisella kerralla tein intervallitreenin: juoksin 1-2 pylvään väliä ja kävelin 1-2 väliä. Tehokasta oli, seuraavana päivänä säären etuosassa tuntui.

Kun tältä ekalta reissulta palasin, niin muutaman päivän päästä lähdinkin toiselle reissulle. Lähdimme neljän ystävän porukalla Amsterdamiin vappuaattona, ja vietimme siellä muutaman päivän. Amsterdam vaikutti kivalta kaupungilta, päällimmäisenä jäi mieleen kanavat, polkupyörät ja kissat. Reissu oli oikein onnistunut, otimme rennosti, shoppailimme, kävimme parissa museossa ja söimme hyvin. Tuli syötyä mm. intialaista, kiinalaista ja italialaista ruokaa, ja toki hollantilaisiakin herkkuja.

Kiinalaisessa otimme vähän kaikkea, tässä osa herkuista

Coladatrio
Reissussa jäi treenaaminen vähemmälle, mitä nyt päivät pitkät kävelimme kaupungilla. Amsterdam vaikutti mukavan kompaktilta, joka puolelle pääsi kävellen. Emme kertaakaan käyttäneet julkisia kulkuneuvoja kaupungin sisällä.

Eilen palasin salitreenin pariin, ja tänään aloitin puutarhanhoitokauden meidän viljelypalstalla. Olemme viitisen vuotta sitä viljelleet, ja tänäkin vuonna sinne on tarkoitus laittaa kaikenlaista, esim. perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, tilliä, salaattia, papua jne. Maan kääntäminen jäi syksyllä tekemättä, joten aloitin tänään sen urakan.


Reilussa puolessatoista tunnissa sain vähän yli puolet käännettyä. Kyllä se liikunnasta kävi! Toivottavasti pian ilmat lämpenee, niin pääsee kylvöhommiin.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Juoksuvyön testausta

Hankin pääsiäisenä Mustista ja Mirristä juoksu/hiihtovyön ja siihen sopivan hihnan. Niiden hankkiminen on ollut jo jonkin aikaa mielessä, aina siitä lähtien kun Tessan kanssa olen alkanut juoksulenkkejä tekemään. Olisi kiva, jos molemmat kädet voisivat olla vapaana, eikä toisella tarvitsisi koko aikaa pitää hihnasta kiinni. Nyt sitten sain lopulta ne hankittua, ja eilen kävin ekalla testilenkillä.


Lenkille lähdössä, ja Tessa kovasti ihmettelee, että mikä kumma tämä tämmöinen hihna on. :) Vyö on hyvin simppeli, materiaali on samaa kuin mitä turvavöissä käytetään, eli pitäisi olla ainakin kestävää. Vyöstä roikkuu kaksi metalliklipsiä, eli siihen voisi kiinnittää kaksikin hihnaa, jos olisi useampi koira.

Hihna on n. 1.5 metriä pitkä, ja joustaa jonkin verran, mikä on kyllä hyvä ominaisuus. Hihnan saa tarvittaessa aika nopeasti napattua irti, jos haluaa hihnan käteen.

Eka lenkki meni tosi hyvin. Vyö tuntui hyvältä, ja Tessa juoksi ihmeen kiltisti vierellä. Osasyynä tähän kyllä taisi olla se, että sinä päivänä oli käyty jo parilla rauhallisemmalla lenkillä. Yritin pitää Tessan koko ajan oikealla puolella, ja aika hyvin se onnistuikin. Eikä koiruli pysähdellytkään niin usein haistelemaan tms. kuin yleensä, ehkä tajusi, että nyt mennään eikä meinata! Eli vauhtikin oli pikkuisen nopeampaa kuin yleensä, vaikka on toi mun juoksuvauhti vieläkin aikamoista köpöttelyä, vähän päälle 7 km/h. Mutta eiköhän se siitä.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Välineurheilua

Tämä viikko on mennyt treenien puolesta oikein hyvin: 3 salitreeniä Liten extratreeniohjelmalla ja kaksi kevyttä hölkkälenkkiä. Tämän päälle toki päivittäiset kävelylenkit Tessan kanssa. Myös ruokapuoli on ollut suurin piirtein kunnossa, mitä nyt eilen herkuttelin Fondiksen Muotia ja Brunssia -brunssilla. Oli herkkua!

Ekalla kierroksella lautaselle tuli mm. croissant, salaattia, kurkkua, lohta, ihanaa riisi-kanalisuketta, leipäjuustoa ja pieni piiras.
Toinen kierros: mm. revittyä possua, lihapullia, ja pikkupizza
Jälkkäreistä en jostain kumman syystä (krhm) muistanutkaan ottaa kuvaa. Taisi olla kiire päästä maistamaan brunssin parasta osuutta! Jälkkäripöydässä oli mm. lettuja mansikkahillon ja kermavaahdon kera, ja erilaisia leivoksia.

Brunssin jälkeen kävelin urheilukauppaan tarkoituksenani ostaa putkirulla, salihanskat ja ehkä jopa uudet juoksukengät. No, ekassa kaupassa olivat putkirullat päässeet loppumaan, eikä myyjä tiennyt, tilattaisiinko niitä lisää, ja juoksukenkiä sovitellessani myyjä alkoi palvelemaan minun jälkeeni tullutta asiakasta ja unohti minut ihan täysin. Siinä vaiheessa sanoin kiitos hei, ja marssin viereiseen kauppaan. Sieltä löytyikin sitten sekä putkirulla, hanskat ja uudet kengät, ja eritoten palveluhenkisempi myyjä. Hänelläkin oli monta asiakasta yhtä aikaa, mutta hän pystyi silti keskittymään minuun ja etsimään mulle ne kaikkein sopivimmat kengät.

Casallin putkirulla ja Fit -lehden ohjeet
Kotiin päästyäni kokeilin putki- eli faskiarullaa Fit -lehden ohjeita noudattaen. Vaatii vähän efforttia päästä sellaisiin asentoihin että rullaus onnistuu, mutta kyllä se tuntui, sitten kun oikean asennon ja vartalon kannattelun hallitsi. Huomasin varsinkin etureiden kireyden, sillä ne ovat olleet edelleen keskiviikon jalkatreenin jälkeen vähän kipeät. Tavoitteena olisi rullailla ainakin muutaman kerran viikossa, ja muutenkin lisätä kehonhuollon määrää.


Uudet juoksukengät on Asicsin GT-2000 -mallia. Mä oon melkein aina juossut Asicsin kengillä, ne jotenkin sopii mun jalallle. Välillä kokeilin New Balancen kenkiä, mutta niissä oli liian leveä lesti, joten palasin vanhaan hyväksi havaittuun merkkiin.

Eiks oo herkkuväri?
Näissä on pieni pronaatiotuki. Paljon en tukea tarvitsisi, mutta edelliset kengät olivat ilman pronaatiotukea, ja nilkat eivät siitä tykänneet, ja sainkin niillä juostessani nilkkaan akillesjänteen tulehduksen. Toki syynä tuohon oli varmasti  monen asian summa, ei pelkästään kengät, mutta en halua ottaa enää sitä riskiä, että vaiva uusiutuisi kenkien takia.

Äsken tein pienen testilenkin uusilla kengillä Tessan kanssa. Lenkille tuli pituutta 35 minuuttia ja 3.9 km, ja siitä juoksin vajaan puoli tuntia. Vauhti oli kevyttä hölkyttelyä, 6.6 km/h. Mukavalta tuntui, ottaen huomioon että ennen tiistain juoksukoulua en ollut juossut kuin joskus marraskuussa viimeksi. Kengät tuntuivat hyviltä, kyllä niillä nyt kelpaa kirmata!

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Treeni-intoa ja pientä kipuilua

Liten jälkeinen elämä on alkanut rullaamaan ihan mukavasti. Pientä hölläilyä ja herkuttelua on mukaan mahtunut, mutta myös paljon treeniä ja hyvää, terveellistä ruokaa.

Lihamureke feta-aurinkokuivattu tomaattitäytteellä, bataatti- ja perunalohkoja sekä fetasalaattia

Tällä viikolla olen tehnyt salitreenini Liten extratreeniohjelman mukaan. En sitä sitten kertaakan itse Liten aikana kokeillut, mutta nyt ajattelin, että on sen aika. Extratreeni on siis hieman tavallisesta treeniohjelmasta poikkeava siinä, että se on kolmijakoinen, kun Liten perusohjelma oli nelijakoinen. Extratreeni, on myös, kuten nimestä voi päätellä, hieman rankempi, eikä sitä suositella ihan aloittelijoille. Sitä ei ole myöskään tarkoitus tehdä joka viikko, vaan ainoastaan silloin tällöin. Tein maanantaina treenin ekan päivän, joka koostui selkä-, hauis- ja pakaraliikkeistä, ja treenissä oli mukana tripla- ja supersarjoja sekä pudotussarjoja. Kyllä vaikutti tehokkaalta treeniltä, ja tuntui mukavalta vaihtelulta normitreenin lomaan.

Ainut, mikä vähän treeniä on viime aikoina haitannut, on selkäkipu. Selkä tuntui hieman oudolta jo viime viikolla, ja se kipeytyi lisää perjantaina kun tein salilla maastavetoja. Viikonlopun pidin taukoa salitreenistä ja selkä oli vähän parempi, mutta taas maanantaina salilla kulmasoudussa ja muissakin selkäliikkeissä selässä tuntui kipua. Tänään taas tuntuu paremmalta, mutta huomisen salitreenissä ajattelin jättää maastavedon väliin, ja muutkin liikkeet, mitkä tuntuvat aiheuttavan kipua. En tiedä, mistä selkäkipu johtuu. Se tuntuu ristiselässä, ja varsinkin tietyissä asennoissa, esimerkiksi kun nousen seisomaan. Täytyy nyt olla varovainen, ettei tule mitään pahempaa selkäongelmaa.

Tänään meillä oli töissä opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteinen liikuntailtapäivä. Kaverin kanssa osallistuttiin Miia Kahilan (pitää blogia Unelmiia) pitämään juoksukouluun. Miia kertoi meille ensin vähän juoksutekniikasta, kehonhuollosta ja juoksijan salitreenistä, ja siitä, miten kannattaa juoksuharrastus aloittaa ja miten edetä. Pääpointti oli se, että juoskaa tarpeeksi hitaasti, ja tehkää muutoksia hitaasti, niin kroppakin kestää paremmin. Juttutuokion jälkeen teimme kevyen, puolen tunnin lenkin Onkilahden ympäri. Olin ensin vähän varuillani, että miten jaksan useamman kuukauden juoksutauon jälkeen juosta, ja pysynkö muiden mukana. Mutta juoksuvauhti oli sen verran leppoisaa, että juoksu tuntui ihanan kevyeltä. Itse asiassa se tuntui tosi mahtavalta; tuli sellainen fiilis, että tätä lisää! Mulla on ollut jo kauan mielessä, että pitäisi taas aloittaa juoksu, mutta en ole vain saanut aikaiseksi. Nyt luulen, että otan ainakin pari juoksulenkkiä Tessan kanssa viikon ohjelmaan. Täytyy vain muistaa aloittaa tarpeeksi rauhallisesti.

Lenkin jälkeen oli voittajafiilis! Tästä se lähtee!
Huomenna onkin sitten jännät paikat tiedossa. Käyn viimeistä kertaa mammografiassa ja ultrassa, sekä verikokeissa. Siis ainakin toivottavasti. Jos kaikki on hyvin, tämä on viimeinen kontrollikäynti onkologisella, ja saan "terveen paperit". Vähän jänskättää jo, huomenna ehkä vielä enemmän.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Benecosin meikkivoide ja puuteri

Hyvän meikkivoiteen löytäminen on mielestäni aina haastavaa, ja sen löytäminen luonnonkosmetiikan joukosta on varmaankin vielä haastavampaa, mutta nyt on löytynyt yksi potentiaalinen ehdokas. Olen nyt joitakin viikkoja käyttänyt Benecosin meikkivoidetta Natural creamy make-up, sekä hieman kauemmin saman sarjan mineraalipuuteria.

Tykkään molemmista. Meikkivoide ei jätä ihoa liian rasvaisen tuntuiseksi, vaikka nimi Natural creamy saattaisi siihen viitatakin. Ehkä näin talvella se jättää ihon jopa aavistuksen liian kuivaksi, mutta luulen, että kesää kohden sen koostumus on ihan hyvä. Mulla on sävynä se vaalein, Nude, tai se oli ainakin vaalein, mitä täältä Ekosopista löytyi. Voi olla kesällä ihon ruskettuessa ehkä liiankin vaalea. En tykkää käyttää kovin paksua kerrosta meikkivoidetta, vain sen verran, että se tasoittaa ihon sävyä. Siihen tarkoituksen tuo voide on ihan hyvä. Huomasin, että jos sitä laittaa liikaa, se ei näytä enää hyvältä, vaan liian maskimaiselta, eikä se myöskään levity kovin hyvin, jos sitä holahtaa liikaa. Eli kannattaa levittää vähän kerrallaan.


Myös puuteri on omaan käyttööni juuri sopiva. Sävy, jota käytän on Light sand, eli varmaan sieltä vaaleimmasta päästä. Sitä ei tarvi paljoa laittaa, ja se silti estää ihon kiiltelyä.

Onko teillä kokemuksia meikkivoiteista ja puutereista luonnonkosmetiikan joukosta? Onko löytynyt suosikkia?

torstai 27. maaliskuuta 2014

Liten tulokset

Lite loppui siis omalta kohdaltani lauantaina. Kymmenen viikkoa mentiin ohjelman mukaan, ainakin suurimmaksi osaksi. Aina en ihan kaikkea grammalleen punninnut, esim. viikonloppuna kun söimme paremman puoliskon kanssa samaa ruokaa, mutta ruokavalion ohi en syönyt. Paitsi viimeisellä viikolla iski yhtenä iltana joku ihme väsy/kylmä/nälkä/mieliteko, ja söin mustikkajugurtin, proteiinipatukan ja kaksi riisikakkua maapähkinävoilla. Eli en mihinkään hirveisiin herkkuihin langennut, mutta kuitenkin poikkesin ohjeista. Mutta eipä tuo paljon tuntunut lopputuloksiin vaikuttavan. Treenit kyllä vedin säntillisesti joka viikko, ja todella nautin salitreenistä.

Sitten niihin tuloksiin:

Paino: 61.0 - 58.6 (-2.4 kiloa)
Lantio: 99.5 - 97 (-2.5 cm)
Vyötärö: 70 - 69 (-1 cm)
Reisi: 57.5 - 56 (-1.5 cm)
Haba: 29.5 - 29.5 (ei muutosta)

Rasva%: 25.3 - 23.3 (-2.0)
Lihas: 36.0 - 36.9 (+0.9)
Vesi: 51.3 - 52.7 (+ 1.4)
Luut: 12.4 -12.6 (+ 0.2)
Kaloritarve: 2128 - 2093 ( - 35)

Ekat numerot siis tammikuun puolesta välistä ja viimeiset numerot 23.3. Molemmat mittaukset tehty samaan aikaan aamulla tyhjällä vatsalla. Oon ihan tyytyväinen. Kiva, että paino on nyt mennyt sen maagisen 60 rajan alle, vaikkei se painon pudotus tässä tärkeintä ollutkaan. Senttejä on lähtenyt joka puolelta ihan kivasti, paitsi hauiksista. Haluaisin kuvitella, että mun hausilihas vaan on kasvanut niin paljon ja rasvaa lähtenyt, joten sen takia eivät mitat ole muuttuneet, mutta ehkä on toiveajattelua. Ja mukava nähdä, että rasvan määrä on vähentynyt ja lihaksen määrä lisääntynyt koko projektin ajan tasaisesti. Sitä tässä haettiinkin!

Olen jatkanut tällä viikolla ihan samoilla linjoilla. Ruuat on pysyny suurin piirtein samoina, jotain olen lisännyt, esim. välipalarahkaan laitan väliilä marjojen lisäksi siemeniä tai kaakaonibsejä. Enkä ihan aina kaikkia ruokia punnitse, mutta esim. aamupalan kyllä. Tämä viikko on ollut kevyempi treeniviikko, mikä on tarkoittanut sitä, että en olen käynyt salilla. On ollut kyllä vieroitusoireita! Odotan jo innolla, kun taas pääsen treenaamaan!

Samat on ostokset edelleen, mm. rahkaa ja raejuustoa
Katselin tuossa taas ennen ja jälkeen kuvia ja mietin, laitanko ne tänne. Enpä vaan uskaltanut! Omaan silmään näyttää, että eipä tuossa nyt niin paljon muutosta ole tapahtunut, että niitä tänne kannattaisi laittaa.

Alkuviikon päivälliset meni tällaisella perussetillä: Kanafile, riisi-ohraa, salaattia, kurkkua, tomaattia ja raejuustoa.
Eli edelleen projekti "kroppa timmimmäksi" jatkuu, vaikka Lite loppuikin. Ehkä otan jonkun toisen nettivalmennuksen joskus, mutta nyt ainakin hetken aikaa haluan mennä omillani.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Nysse on loppu

Lite nimittäin. Lopetin Liten päivän etuajassa, sillä vanhempani tulivat kylään ja halusivat viedä mut ulos syömään. Heidän vierailunsa on sen verran harvinaista, joten päätin, että lauantaina olisi viimeinen virallinen Lite -päivä.

Kävimme syömässä Raippaluodon sillan kupeessa sijaitsevassa Berny's ravintolassa. Kävimme siellä viime isänpäivän tienoilla, ja vanhempani tykästyivät siihen niin paljon, että halusivat sinne uudestaan. Eikä ollenkaan huono valinta: hieno paikka, vaikka sää olikin vähän harmaa, ja ruoka oli hyvää.

Salaattipöydän antimia
Pääruoaksi valitsin kahdesta vaihtoehdosta lohta
Jälkiruoaksi omenakakkua
Keitin vielä myöhemmin iltapäiväkahvit ja tarjosin marja-rahkapiirakkaa (ohje löytyy täältä). Marjoina käytin vadelmia ja mustikoita, mikä oli todella raikas yhdistelmä.


Tänään on kyllä tullut syötyä herkkuja, hiilareita ja makeaa mahan täydeltä. Huomenna palaan taas normaaliin ruokavalioon, tarkoituksena ei todellakaan ole ottaa herkkuja jokapäiväiseksi tavaksi, vaan silloin tällöin kohtuudella. Ajattelin noudattaa Liten ruokavaliota suurimmaksi osaksi, pieniä muokkauksia siihen teen ja sallin tosiaan silloin tällöin itselleni herkkuja, kunhan se ei karkaa käsistä. Ruokailurytmistä ainakin pidän kiinni, ja riittävästä proteiinin saannista. Liten aamupala on mun mielestä niin mahtava, että sitä kyllä syön jatkossakin.

Myös salilla käyn entiseen malliin, neljä kertaa viikossa. Nykyisellä ohjelmalla menen vielä jonkin aikaa, jossain vaiheessa pitää sitten vaihtaa uuteen ohjelmaan. Ensi viikolla pidän väliviikon salista, ja teen jotain kevyttä aerobista: koiran kanssa lenkkeilyä, ehkä jotain ohjattuja jumppiakin vaihteeksi. Kehonhuoltoonkin pitäisi panostaa.

Otin tänään loppumitat ja kuvat, mutta teen niistä erillisen postauksen. Katotaan nyt, kehtaanko laittaa tänne aloitus- ja lopetuskuviani!

maanantai 17. maaliskuuta 2014

5 vuotta sitten

Tasan viisi vuotta sitten lähdin kesken työpäivän töistä. Kävelin noin kymmenen minuutin matkan keskustaan sekavissa mietteissä. Aavistin jollain tasolla, mitä oli tulossa, mutta en halunnut vielä kohdata totuutta. Astuin lääkärin huoneeseen ja hän pyysi minua istumaan. Näin pöydän kulmalla nenäliinarasian. Tiesin, mutta en vieläkään halunnut tunnustaa totuutta itselleni. Lääkärin ilme oli vakava. Hän sanoi ne sanat, jotka jo tiesin todeksi: "Sinulla on rintasyöpä". Sillä hetkellä maailmani pysähtyi, ja tuntui kuin silmien eteen olisi noussut harmaa verho. En nähnyt eteenpäin, en pystynyt kuvittelemaan, miten elämä tästä jatkuisi. Menin shokkiin. Lääkäri selitti lempein sanoin, mitä seuraavaksi tapahtuu: menisin keskussairaalaan tapaamaan leikkaavaa lääkäriä niin pian kuin mahdollista.

Kotiin päästyäni en voinut muuta kuin valahtaa lattialle ja itkeä. Kerroin asiasta poikaystävälleni, joka tuli niin pian kuin pystyi. Vähän alkoi kuristava tunne jo helpottamaan, ja menimme jopa pienelle kävelylle keväiseen auringonpaisteeseen. Ehkä minä tästä vielä selviäisin.

Tajusin tänä aamuna, että tuosta päivästä on tosiaan tänään tasan viisi vuotta. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon. Kävin läpi leikkauksen, sytostaattihoidot ja sädehoidot. Tänään syöpä ei ole enää läsnä jokapäiväisessä elämässäni, vaikkakin se usein käy mielessä. Ainakin kun nappaan illalla Tamofen -tabletin, jonka pitäisi estää syövän uusiutumista. Viidessä vuodessa ehtii sopeutua elämään ilman toista rintaa, ja palata ns. normaaliin elämään. Toki edelleen välillä pelko pulpahtaa pintaan, pelko siitä, että syöpä uusiutuu. Sitä illuusiota, ettei minulle voi tapahtua ikinä mitään pahaa, en saa enää pois.

Tänään kun kävelin salilta kotiin (rintatreenin jälkeen tietty), tunsin valtavaa kiitollisuutta siitä, että olen terve ja pystyn tekemään ihan mitä haluan. No, on tietty joitain asioita, mitä en voi tehdä, kuten pitää kovin avonaisia paitoja, mutta se on pikkuseikka. Voin treenata ja nauttia elämästä täysin rinnoin, noin niinkuin kuvaannollisesti :). Ensi kuussa minulla pitäisi olla viimeinen kontrolli onkologisella, ja sitten saan toivottavasti terveen paperit. Niin moni muu ei ole yhtä onnellisessa asemassa. Iloitsen siis siitä, että tällä hetkellä kaikki on hyvin. Huomisesta kun ei voi kukaan tietää.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Tapahtuuko mitään?

Tän Liten aikana on ollut tosi vaihtelevat fiilikset välillä. Suurimman osan aikaa olen toki ollut positiivisella mielellä ja tsemppi päällä, ja iloinnut pienistäkin edistysaskeleista. Mutta sitten välillä iskee epäilys, että tapahtuuko mun kropassa / kropalle oikeastaan mitään? Tuntuu, että muutoksia ei näy tai ne on niin hitaita.

Toki painoa on vähän tippunut, mutta nyt se on jumittunut paikoilleen. Vaikka yritän toistaa itselleni, että ei se paino mitään merkitse, vaan ne mitat ja ulkomuoto, niin silti sitä vaakaa tuijottaa ja turhautuu kun viisari ei värähdäkään alaspäin.

Senttejäkin on todistettavasti lähtenyt, varsinkin vyötäröltä ja lantiosta, mutta tuntuu että siinäkin on kehitys jämähtänyt paikoilleen viime viikkojen aikana. Alussa tietysti muutos on nopeinta, kun aineenvaihdunta lähtee käyntiin, sehän on ihan ymmärrettävää. Mutta olisi ihan kiva saada senttejä pois, toisin sanoen läskiä pois ja lihasta tilalle.

No, aina välillä huomaa, että ehkä sitä muutosta on jossain kohtaa tapahtunut, ja ehkä jotain muhkuraa jonnekin ilmestynyt. Olen tähän asti käyttänyt salilla lyhythihaisia treenipaitoja, mutta nyt ostin kaksi hihatonta treenitoppia. Eilen pistin toisen niistä päälle, kun menin salille, ja jotenkin se tuntui paremmin näyttävän, tai korostavan hartiaseutua. Katselin välillä ihan ihmeissäni, että enhän mä nyt aivan rimpula ookkaan tuolta yläkropasta, ainakin kun sitä vähän jännittää. Kotona oli pakko pyytää parempaa puoliskoa ottamaan vielä kuvallista todistusaineistoa:


Mitä mieltä ootte, kuvittelenko mä vain, että tuolla olkapäiden ja yläselän seudulla olisi jotain lihaksen tapaista? Ennen -kuvaa mulla ei oo näyttää, jotain kuvia otin ennen projektin alkua, mutten selästä tässä asennossa. Onhan siellä vielä ylimääräistä "höllyvää", esimerkiksi alleissa, mutta tuntuu, että olkapäät on jotenkin pyöristyneet.

Eiköhän se oo aika normaalia, että fiilikset vaihtelee edistymisen suhteen. Ja kun se edistyminen ei ole niin suoraviivaista eikä varsinkaan nopeaa. Pitäisi olla kärsivällinen, eikä odottaa, että kroppa muokkautuisi parissa kuukaudessa. Oon tainnu liikaa kattoa Jutan superdieettiä, siinä kun tunnin aikana näkee valtavia muutoksia, niin alkaa käydä itsekin malttamattomaksi. Oli muuten viime jaksossa taas aivan mieletön muutos, vaikka kovaa työtä se vaati.

Nyt Tessan kanssa aamulenkille, hyvää viikonloppua!

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Herkkuja ja herkkuja

Eilen oli In Shapen toinen tankkauspäivä, ja tällä kertaa pidin sen vapaasyöntipäivänä, koska sattui olemaan kummipoikani synttärit. Oli paljon helpompaa lähteä reissuun, kun tiesi, että voi syödä mitä vaan, eikä tarvitse kanniskella eväitä mukana.

Olin vapaasyöntipäivää jonkin verran odottanut, toisaalta innoissani, toisaalta en niin innoissani. Mitäs jos homma karkaa käsistä, enkä pysty palaamaan "ruotuun" seuraavana päivänä? No, sitä vaaraa ei onneksi ollut. Niin mukavaa kuin herkkujen syöminen olikin, oli ihanaa tänään palata normaaliin rutiiniin syömisten suhteen. Olivathan ne herkut hyviä, tuli syötyä mm. täytekakkua, suklaata, karjalanpiirakoita, ja mansikkarahkaa. Toisaalta oli vähän sellainen pakkofiilis, että syödään nyt kun kerran saa ja pitääkin.

Kummipoikani pääsi jo kaksinumeroisiin lukemiin
Vatsa oli kyllä illalla ihan täynnä, tunne jota vähään aikaan ei ole ollut. Oli kyllä aika epämukava olo. Ekaa kertaa pitkään aikaan ei ollut aamulla nälkä, ja puurokin meni vaivoin alas. Tänään on kyllä rahkat ja salaatit maistuneet taas hyvältä, ja myös paluu rutiineihin tuntuu hyvältä. Oon todennut, että mä oon kyllä aika paljon rutiinien ihminen; tykkään siitä, että asiat menee tietyllä kaavalla. Toki rajansa kaikella, vähän pitää vaihteluakin olla.

TIlasin viime viikon torstaina Urjalan makeistukusta lisää lisäravinteita, kun purnukat alkoivat uhkaavasti tyhjenemään. Sivuilla luvattiin nopea toimitus, ja olihan se nopeaa, kun torstai-iltana pistin tilauksen menemään ja tänään sain paketin lähiSiwasta noutaa.


Latausjuoma, treenijuoma ja palautusjuoma mulle olikin ennestään tuttuja, mutta tilasin myös suklaan makuista proteiinipuddingia. Saisi sitten vähän vaihtelua väli- ja iltapaloihin. Höh, vielä tänään ei voi maistaa, kun ei löydy maitoa kaapista!

Hauskaa viikon alkua!

torstai 6. maaliskuuta 2014

Dear Diaries

Olen tainnut aikaisemminkin mainita, että olen pikkuisen tilastofriikki. Tykkään merkkailla kaikenlaista ylös ja tutkia "tilastojani" ja laskeskella niistä kaikenlaisia lukuja. Hoksasin tossa yhtenä päivänä, että tämän Liteprojektin myötä asioiden ylös merkkailu on kohonnut uusiin sfääreihin. multa löytyy jos jonkinlaista vihkoa ja päiväkirjaa, kaikki vähän eri tarkoitusta varten. Tässä ryhmäkuva:


Ryhmäkuvassa siis ylhäältä vasemmalta lähtien:

1. Päiväkirja. Olen kirjoittanut päiväkirjaa 7-vuotiaasta lähtien, ja edelleenkin kirjoittelen sinne silloin tällöin, jos siltä tuntuu. Toki harvemmin kuin esim. angstisina teinivuosina tai lapsuudessa, jolloin saatoin kirjoittaa joka päivä monen kuukauden ajan. No, ehkä kirjoitustyylikin on pikkuisen noista ajoista muuttunut. Tai sitten ei.

2. Best Shape -kalenteri, jonka sain rakkailta ystäviltä hiljattain syntymäpäivälahjaksi. Tuonne olen nyt useamman viikon ajan merkkaillut tunnollisesti mm. kaikki syömiseni, treenit, unen määrän ja ottamani vitaminokset. Sinne voi myös laittaa ylös tavoitteitaan, ja mikä on kuluneella viikolla mennyt hyvin, ja missä on vielä parantamisen varaa. Tavoitteita en ole joka viikko päivittänyt, sillä ne ovat pysyneet aika lailla samana.

3. Viiden vuoden päiväkirja. Äitini on kirjoittanut tällaiseen jo monen vuoden ajan, ja tämän vuoden alussa minäkin innostuin ajatuksesta, että voi vertailla mitä on tiettynä päivänä tapahtunut eri vuosina. Yhdelle päivälle ei paljon tilaa ole, ja merkkailenkin lähinnä päivän puuhasteluja, säätietoja ja muuta arkista. Mutta tykkään myös juuri tuosta arkisesta, musta on kiva lukea sitten jälkeenpäin, minkälaista arki on jossain vaiheessa elämää ollut. Isommat pohdiskelut kuuluvat sitten varsinaiseen päiväkirjaan.

4. Juoksupäiväkirja. Tänne olen merkkaillut juoksulenkkini, ja joskus muutkin lenkkini, siitä lähtien kun hankin sykemittarin. Merkkaan ylös mm. lenkkiajan, keskisykkeen, kalorikulutuksen, ja yleisen fiiliksen. Näitä tilastoja olenkin jo aikaisemmin esitellyt. Nyt juoksu on jäänyt taka-alalle ja salitreeni tullut tilalle, mutta eiköhän tuokin tarina saa jatkoa, kunhan kevät kunnolla koittaa.

5. Alarivissä vasemalla: projektivihko, johon merkkaan painoni, ympärysmittoja ja kehoanalyysin tuloksia. Aloitin viime kesänä merkkaamaan taas vaihteeksi tietoja, ja on mukava huomata, että esim. paino on viime kesästä laskenut n. neljä kiloa ja lantiosta on lähtenyt neljä senttiä.

6. Salitreenivihko. Tämän kanssa juoksen salilla, ja merkkaan ylös liikkeet, painot ja toistot. Aika harvan olen nähnyt mitään vihkoa tai paperia mukanaan kantavan, ja olenkin välillä miettinyt, että olenko vähän outo joidenkin mielestä. Tai ihan nyyppä. Mutta Fitfarmilla kehotettiin pitämään treeneistä kirjaa, enkä minä kyllä muistaisi aina, millä painoilla olen mitäkin liikettä viimeksi tehnyt. Eipä tarvi sitten arpoa, vaan katsoa vihkosta. Ja onhan se motivoivaa, kun huomaa, että hei, mä alotin esim. penkkipunnerruksen vaivaisilla viiden kilon käsipainoilla, ja tällä viikolla tein samaa liikettä kaseilla. Kun alottaa melkein nollasta, niin alussa kehityskin on nopeaa.

Tästä ryhmäkuvasta puuttuu vielä Heiaheia, jonne kirjaan ylös kaikki liikunnat.

Nyt iltapalaa nauttimaan, niin saa taas vihkoihin täytettä!

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kuuden viikon kehitys

Kuusi viikkoa Liten In Shapea on nyt takana, ja on aika ottaa taas pieni tilannekatsaus. Viimeksi annoin väliaikatietoja 2 viikon jälkeen, katsotaan onko mitään muutosta sen jälkeen tapahtunut. Tilastoin siis painon, perusmitat ja kehoanalyysivaa'an tulokset. Vasemmalla on lähtötilanne, suluissa tilanne kahden viikon jälkeen ja viimeisenä tämän hetkinen tilanne.

Paino:  61.0 ; (60.1) ; 59.7

Lantio:  99.5 ; (98.5) ; 98
Vyötärö: 70 ; (69) ; 67
Rinnan alta: 74 ; (73) ; 72
Reisi: 57.5 ; (55.5) ; 56.5
Hauis: 29.5 ; (30) : 29.5

Rasva %: 25.3 ; (24.7) ; 23.9
Vesiosuus: 51.3 ; (51.7) ; 52.3
Lihasmassa: 36.0 ; (36.3) ; 36.6
Luiden osuus: 12.4 ; (12.4) ; 12.5
Kaloritarve: 2128 ; (2117) ; 2102

Eli ei mitään huikeita muutoksia, mutta muutoksia kuitenkin, ja oikeaan suuntaan edelleen ollaan menossa. Paino vaihtelee aika paljon päivästä toiseen, alimmillaan on käynyt 59.2 kilossa. Mittauksissa kannattaa ottaa huomioon virhemarginaali (eli mittaajan virheet), mutta silti mitoissakin on tapahtunut pienoista pienentymistä, erityisesti vyötärön seudulla. Kehoanalyysivaaka on Lidlistä, enkä tiedä miten tarkka on verrattuna prolaitteisiin, mutta tulokset ovat ainakin vertailukelpoisia keskenään.

Hyvä tietää, että kaikki tämä kannattaa, ja jonkinlaista tulosta näkyy. Toki sitä mielessään kuvittelee, että ihan pian mulla on ihanan timmi, urheilullinen kroppa, mutta täytyy palata maan pinnalle ja todeta, ettei sitä nyt ihan puolessatoista kuukaudessa vielä saavuteta.

Parempi puoliskonikin kannustaa tässä projektissa mukavasti, huolehtii mm. siitä, että Tessa saa kunnon lenkkejä niinä päivinä kun mulla menee myöhempään salilla. Ja suostuu viikonloppuisin nurisematta syömään samaa ruokaa kuin minäkin. Kiitoksia siitä! Hän tietää myös, ettei kannata tuoda yllärinä kaupasta suklaata tai muita herkkuja, vaan esimerkiksi näitä:


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Pystyt parempaan kuin luulet!

Kävin tänään salilla tekemässä jalka/pakaratreeniä. Siinä sitten taljassa ähkiessäni pakaraliikkeen parissa mietin, että miten tää voi tuntua niin raskaalta, mähän teen samoilla painoilla kuin viime viikollakin, eli 20 kilolla. No, toisen sarjan jälkeen vilkaisin taakseni painoja, ja totesin tehneeni sarjat 35 kilolla! Eli painot oli ollu tullessani taljalle tuossa painossa, ja kuvittelin siirtäneeni nuppia 20 kiloon, mutta enpä sitten ollut niin tehnytkään. No, jos kerran olin tuolla 35 kilolla jaksanut kaksi ekaakin sarjaa, kylläkin ähisten ja puhisten kuin höyryjuna, niin tein sitten viimeisenkin sarjan noilla painoilla.

Eli mitä tästä opimme? Kannattaa vaan reilusti kokeilla raskaammilla painoilla, kyllä sitä näköjään jaksaa, varsinkin kun kuvittelee tekevänsä 15 kiloa kevyemmillä. Kyllä sitä jaksaa kummasti enemmän mitä kuvittelisi.

Saman olen kyllä todennut aikaisemmin yhdessä selkäliikkeessä. Kuvittelin tehneeni liikkeen viiden kilon käsipainoilla, mutta tässä yksi kerta kun aloin niitä etsimään, totesin, että peeveli, mähän olin tehny sen kympeillä. On ollut näköjään vähän vaikea laskea yhteen, että jos käsipainoissa on kaksi levyä, joissa molemmissa on 5 kiloa, niin niistä todellakin tulee yhteensä 10 kiloa, eikä 5, minkä olen kiltisti merkannut treenivihkooni. Onneksi en ole suuntautunut matemaattiselle alalle.

Törmäsin jossain, varmaankin jossain blogissa, tällaiseen kuvaan, ja tuntuu, että tällä hetkellä pitää paikkansa munkin kohdalla:

Kuva
Näinä muutamina viikkoina on jo salilla käynnistä muodostunut tietty rutiini. Pääsääntöisesti käyn salilla ma-ke-pe-su, jos ei mitään estettä tule noille päiville. Ja sehän tarkoittaa sitä, että esimerkiksi sunnuntai mulla on ihana jalka/pakarapäivä. Vaikka tykkään kyllä kaikista päivistä, mutta tänä päivänä tuntuu, että treeni on aivan supertehokasta!

Kuva
Huomenna, tai viimeistään ylihuomenna, olo onkin yleensä tämä:

Kuva

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Puolimatkan huomioita

Nyt on Liten In Shape -valmennus puolessa välissä. 5 viikkoa on takana ja toiset 5 viikkoa vielä edessä. Aika on mennyt kyllä todella nopeasti, yhdessä hujauksessa. Mitä olen oppinut ja huomannut tämän ensimmäisen puoliskan aikana?

Olen oppinut juomaan enemmän vettä ja syömään säännöllisesti. Vesilasi tai vesipullo on aina lähettyvillä, ja aterioiden suunnittelu ja ajoitus menee jo aika lailla automaattisesti. Olen oppinut tykkäämään yksinkertaisesta, hyvästä ruoasta. Olen myös oppinut elämään ilman sokeria, eikä sitä ole ollut oikeastaan edes ikävä.

Salilla olen opetellut tekemään liikkeet oikein, hitaasti ja niin, että ne tuntuvat, siellä missä niiden pitääkin tuntua. En voi sanoa, että osaan kaikki liikkeet tehdä 100 % oikein, mutta suunta on kohti parempaa. Lueskelin hiljakkoin Voimariinin postausta pepputreenistä ja tajusin, että näinhän se on: ei sillä ole väliä, millä painoilla liikkeet teet, kunhan saat ne tuntumaan oikeassa paikassa ja teet liikkeet siihen asti, kunnes et enää jaksaisi yhtäkään toistoa. Olenhan minä tämän periaatteessa tiennyt, mutta nyt tajusin sen ihan oikeasti. Keskityinkin tänään jalkatreenissä tekemään liikkeet oikealla tekniikalla, ja tarpeeksi hitaasti. Myös esimerkiksi kyykyissä keskityin siihen, että menin tarpeeksi alas. Tämä tarkoitti sitä, että joissain liikkeissä jouduin vähentämään painoja, mutta sain kuitenkin liikkeet tuntumaan paljon paremmin. Treenin jälkeen jalat olivatkin ihan tutisevaa löllöä, kaikkensa olivat antaneet.

Mitä muutoksia olen itsessäni ja olotilassani sitten huomannut? No, olen pirteämpi, jaksan paremmin kun syön kunnolla ja olen nukkunutkin mielestäni paremmin. Painosta on lähtenyt reilu kilo ja ympärysmitoistakin mukavasti (tarkkoja mittoja otan vasta viikon päästä). Ja yksi asia, minkä huomasin jokin aika sitten: mun iho tuntuu sileämmältä. Veikkaan, että veden juominen ja puhtaamman ruoan syöminen ovat suurimmat syyt tähän, mutta ero on kyllä mielestäni selvä muutaman viikon takaiseen.

Muutokset ovat vielä melko pieniä, mutta niin on aikakin ollut lyhyt. Mun lähtötilanne oli myös jo melko hyvä, ei ylipainoa ja suht hyvä yleiskunto, joten senkään puolesta mitään radikaalia muutosta ei ollut edes odotettavissa muutaman viikon jälkeen. Mutta tästä on hyvä jatkaa, myös sen viimeisenkin viiden viikon jälkeen.

Jottei tää postaus jäisi ihan kuvattomaksi, niin pistän loppuun terveiset mun PT:ltä:

"Kun pidät katseen kohti tavoitettasi, niin ei treenikään maistu puulta"

maanantai 10. helmikuuta 2014

Tankki täyteen

Eilen oli In Shapen eka tankkauspäivä. Voin sanoa, että oli ainakin erilainen päivä kuin muut, proteiinia ei ollut oikeastaan yhtään ja ruoka oli pelkkää hiilaria. Olin etukäteen lukenut foorumeilta, että ruokaa on ihan hirveesti, ja että sitä ei meinaa millään saada alas. No, ei mulla ollut kyllä sen suhteen mitään ongelmaa. Ruoka oli sen verran höttöä, että ei siitä tullut samalla tavalla täyteen kuin jos söisi myös proteiinia ja rasvaa. Ihan hyvä olo eilen oli muuten, mutta iltapäivällä iski päänsärky ja aivan armoton väsymys. Silmäluomet alkoi lupsua pakostakin kiinni, ja nukahdinkin hetkeksi sohvalle, mitä ei nykyään kovin usein tapahdu. Antaa kyllä hyvää vertailupohjaa sille, miten pirteäksi sitä yleensä itsensä tuntee, ja minkälaisen olon kova hiilarien mättäminen antaa.

Aamupäivän välipala
Kävin tänä aamuna vaa'alla ja painoa oli tullut tankkauspäivän aikana melkein 1½ kiloa. Paino oli viime viikolla mennyt jo muutamana päivänä alle sen maagisen 60 kilon, mutta nyt se taas pompsahti yli. No, tämän pitäisi olla väliaikaista, joten eiköhän se paino siitä taas laske.

Tänään kävin töiden jälkeen salilla ja treeni kyllä kulki todella hyvin. Eli keho oli todella tankattu täyteen energiaa. Sain lisätä mukavasti aika monessa liikkeessä painoja, kiva huomata edistymistä.

Tankkauspäivä oli ihan mielenkiintoinen kokemus, mutta olin kyllä tänä aamuna tyytyväinen, että sain palata normaaliin ruokavalioon. Siitä tulee niin paljon parempi ja virkeämpi olo.

torstai 6. helmikuuta 2014

Toimintatorstai

Ajattelin tehdä tämmöisen "mitä tein tänään" postauksen, niin ehkä saa vähän paremman kuvan minkälaisiksi päiväni ovat Liten myötä muodostuneet. Heräsin aamulla ennen seitsemää ja kuten aina, vatsa jo vaati aamiaista. No, onneksi tässä Litessä on ihanan runsas aamupala, vatsa tulee mukavasti täyteen.

Kyllä sieltä puuroakin kaiken muun alta löytyy!
Masu täynnä olikin hyvä lähteä Tessan kanssa aamulenkille. Joku voisi sanoa, että eikö olisi parempi mennä lenkille heti heräämisen jälkeen tyhjällä vatsalla. No, ehkä niin, mutta mulle sopii paremmin niin, että saan heti energiaa koneeseen ja saan rauhassa heräillä. Noin puolen tunnin aamulenkin jälkeen suoritin normiaamutoimet. Pakkasin töihin mukaan eväät ja salikamppeet, tällä kertaa ne ei mahtuneet kaikki reppuun, vaan piti ottaa ylimääräinen kassi kantoon.

Eväät, latausjuoma, palautusjuoma ja juomapullo valmiina pakattavaksi. Kuvasta unohtui banaani, jonka syön palkkarin kanssa.
Töissä söin välipalaa kymmenen maissa ja lounaan söin puoli kahden tienoilla. Töiden jälkeen menin suoraan salille. Vaihdoin tällä viikolla salia, ja nykyinen sali on ihan työpaikan vieressä. Tänään oli vuorossa selkä ja jalat. Vähän piti hakea laitteita, kun en ollut tätä päivää vielä tällä salilla tehnyt. Oli vähän edes takaisin juoksemista, kun laitteita oli eri puolilla salia. Myös painojen kanssa oli vähän säätämistä. Vaikka periaatteessa tein samoilla painoilla (tai painavammilla) kuin entisellä salilla, laitteet tuntuivat silti erilaisilta ja piti vähän testata, mitkä painot olisivat sopivat. Ihan kaikki laitteetkaan eivät olleet samanlaisia, en mm. löytänyt ihan samanlaista jalkaprässiä kuin millä olen tottunut tekemään. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, sain liikkeissä kuitenkin hyvin tuntumaa, ja varsinkin jalat olivat kuin löysää nuudelia kun sain kaikki liikkeet tehtyä.

Kotiin päästyäni heitin repun selästäni ja lähdin saman tien Tessan kanssa reilun puolen tunnin lenkille. Tulipa siinä tehtyä samalla loppuverryttelyt, teki hyvää jaloille.

Jotain mielenkiintoista näköpiirissä
Lenkiltä palattuani olikin aivan karsee nälkä, joten äkkiä piti saada ruokaa koneeseen. Onneksi ruoka tuli suht nopeasti, keitin pastaa ja lämmitin eilistä kastiketta ja pilkoin vähän salaattia.

Tästä tuli kyllä masu täyteen, namskis!
Sitten suihkuun, tiskausta ja muuta touhuilua. Loppuilta onkin mennyt sitten sohvalla tv:n ja käsityön parissa. Olen missannut Downton Abbeyn jo ekalla esityskerralla, ja ekalla uusintakierroksella. Nyt sarja alkoi taas alusta, ja päätin katsoa, onko sarja niin hyvä kuin monet ovat hehkuttaneet. Olihan se. Laadukasta brittidraamaa, aika koukuttavaa.

Vielä saa nauttia iltapalan, ja sitten aikaisin nukkumaan. Huomenna on aikainen herätys. Mutta onneksi on perjantai, ja onneksi taas huomenna pääsee salille!

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Haaste

Sain vähän aikaa sitten Treenimuijalta blogihaasteen, ja nyt sain jopa aikaiseksi ottaa haaste vastaan ja laittaa se eteenpäin. Haaste menee näin:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Ensin siis nuo 11 asiaa minusta:

1. Olen periaatteessa vasenkätinen, mutta oikeastaan molempikätinen. Kirjoitan ja syön vasemmalla, mutta esim. heitän palloa oikealla ja pelaan pesäpalloa kuin oikeakätiset. Joissakin asioissa pystyn tekemään asioita molemmilla käsillä melkein yhtä hyvin. Esim. sulkapallossa tästä on hyötyä.

2. Opin lukemaan 4 -vuotiaana, kun isosiskoni opetteli lukemaan. Meninkin kouluun jo 6 -vuotiaana, kun osasin jo lukea ja kirjoittaa.

3. Sairastin rintasyövän vuonna 2009. Nyt on kaikki kuitenkin hyvin, tänä keväänä on 5-vuotiskontrolli, jossa (toivottavasti) saan terveen paperit.

4. Harrastan rivitanssia, olen tanssinut jo vuodesta 2000 lähtien. Ja ei, se ei ole vain sitä stereotyyppistä cowboyhattu päässä pyörimistä, vaan sitä tanssitaan nykyään uusimpien hittien ja mm. latinorytmien tahtiin. Paras pääntyhjäämiskeino ikinä, koska siinä on pakko keskittyä askeleihin. 

5. Yläasteen liikunnan numeroni oli melkein aina 7, enkä liiemmin pitänyt koululiikunnasta. Innostuin liikunnasta vasta parikymppisenä.

6. Liityin viime syksynä työporukan bändiin ja nautin laulamisesta pitkän tauon jälkeen. Olen aina tykännyt laulaa, ja opiskeluaikoina olin ylioppilaskunnan kuorossa ja kävin ahkerasti karaokessa. Sittemmin on ollut pitkä tauko, jolloin en ole laulanut.

7. Tykkään scifistä ja fantasiasta. Scifipuolella uppoaa varsinkin vähän vanhemmat leffat ja sarjat, kuten Star Trek: the Next Generation. Fantsun ykkönen on nyt Game of Thrones, josta olen lukenut kolme ekaa kirjaa ja totta kai katsonut kaikki tähän mennessä tulleet kaudet.

8. Pidän puutarhanhoidosta. Meillä on ollut jo monta vuotta viljelypalsta, jolla olemme viljelleet kaikenlaisia juureksia ja vihanneksia palsternakasta kesäkurpitsaan ja perunasta papuun.

9. Tykkään tehdä käsitöitä. Enimmäkseen virkkaan ja kudon, mutta olen kokeillut myös koneella ompelua. Se on todella terapeuttista ja rentouttavaa.

10. Olen tällä hetkellä tyytyväinen elämääni. Mulla on ihana miesystävä, reipas ja leikkisä koira Tessa, hauskoja ja inspiroivia ystäviä, mielenkiintoinen työ ja paljon kivoja harrastuksia.

11. Olen kirjoittanut päiväkirjaa 7-vuotiaasta lähtien. Viime vuosina tahti on vähän hiipunut, mutta edelleen tulee silloin tällöin raapustettua jokunen rivi aatoksia.


Sitten Treenimuijan minulle esittämiin kysymyksiin:


1. Suosikki liikuntamuotosi ja miksi? - Tällä hetkellä kuntosali, koska kunnon kohoamisen seuraaminen motivoi, ja tykkään nykyisestä saliohjelmastani todella paljon.

2. Minkä asian tekisit elämässäsi toisin jos voisit? - Jättäisin varmaan jonkun nuoruuden hölmöilyn tekemättä.

3. Mistä löydät motivaatiota kun et yhtään jaksaisi? - Esim. siitä kuinka hyvä olo tulee jälkeenpäin, kun olen esim. jaksanut lähteä lenkille tai salille.

4. Miten hemmottelet itseäsi? - Aikaa ennen Liteä olisin sanonut, että suklaalla, mutta nyt esim. ostamalla itselleni jotain uutta vaatetta tai teen itselleni jalkahoidon. Hemmotteluun riittää usein se, että käperryn sohvan nurkkaan viltin alle käsityö kädessä ja katson esim. jotain hyvää leffaa.

5. Ketä ihailet ja miksi? - Siskoani. Hän huolehtii kodistaan ja perheestään kiireisen ja raskaan työn lisäksi. Hänellä on sisua ja päättäväisyyttä, mutta hänestä löytyy myös lempeyttä ja huolehtivaisuutta. Ja hän on kova plikka hiihtämään! :)

6. Upein paikka missä olet käynyt? - Ensimmäisenä tulee mieleen Kitzbühel. Olimme siellä ystävän kanssa vaellusreissulla pari vuotta sitten, ja maisemat olivat aivan mahtavat.

7. Lempiruokasi - Tykkään kaikesta hyvästä ruoasta, mutta jos pitää sanoa yksi, sanotaan vaikka pizza.

8. Mitä asioita tavoittelet elämässäsi? - En tavoittele mainetta ja kunniaa, vaan sitä, että mulla olisi hyvä olo, ja myös läheiseni voisivat hyvin. 

9. Syysi urheilla? - Siitä tulee hyvä olo, haluan olla hyvässä kunnossa, ja haluan olla normaalipainoinen ja suht hyvännäköinen.

10. Mistä olet riippuvainen? - Olen viime aikoina huomannut, etten olekaan niin riippuvainen joistain tietyistä ruoka-aineista, kuin kuvittelin. Olen kai riippuvainen muista ihmisistä, ei ihmisen ole hyvä olla yksin.

11. Mitä aiot tehdä tulevana viikonloppuna? - Viettää aikaa kullan ja koirulin kanssa, käydä yhteisillä lenkeillä, käydä salilla, eipä ole sen kummempia suunnitelmia vielä.


Sitten kysymykset seuraaville haastetuille:

1. Mikä on ollut elämäsi vaikein hetki?
2. Mikä on ensimmäinen lapsuudenmuistosi?
3. Mitä ruokaa inhoat?
4. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?
5. Kenet ottaisit mukaan autiolle saarelle?
6. Mikä on mielestäsi kehosi paras kohta?
7. Lankeatko ennemmin suolaisiin vai makeisiin herkkuihin?
8. Mitä urheilulajia haluaisit kokeilla?
9. Lempivuodenaikasi ja miksi?
10. Minne haluaisit matkustaa?
11. Suklaa vai salmiakki?

Haaste lähtee eteenpäin Cherry G:lle ja Parasta ennen -blogille.

torstai 30. tammikuuta 2014

Tuloksia näkyy jo

Nyt on reilut kaksi viikkoa Liten In Shapea takana, ja tuloksia alkaa jo näkyä. Projektin alkaesssa punnitsin itseni ja otin mittoja. Pari päivää aloituksesta sain myös käyttööni paremman puoliskoni kehoanalyysivaa'an, ja merkkasin numerot ylös. Tässä lähtötilanne ja muutos kahden viikon jälkeen:


  • paino 61.0 kg --> 60.5 kg
  • lantio 99.5 cm --> 98.5 cm
  • vyötärö 70 cm --> 69 cm
  • rinnan alta 74 cm --> 73 cm
  • reisi 57.5 --> 55.5 cm
  • haba 30 cm --> 30 cm
  • rasva% 25.3 --> 24.7
  • lihasmassa % 36.0 -->36.3
  • vesiosuus 51.3 --> 51.7
  • luiden osuus 12.4 --> 12.4
  • kaloritarve 2128 -->2117

Ihan mukavat tulokset kahdessa viikossa. Painohan ei ole paljon tippunut, mutta se ei olekaan pääasia, vaan se että mitat pienenevät, rasvaprosentti pienenee ja lihasta tulee lisää. Eli ainakin oikeaan suuntaan ollaan nyt menossa, jee!

Olen heti alusta lähtien tykännyt mun saliohjelmasta, mutta tällä viikolla mulle on tullut oikein himo salille. Olen käynyt salilla jo maanantaina ja keskiviikkona, ja tarkoitus olisi mennä vielä perjantaina ja sunnuntaina. Sitten tulisi ne vaaditut neljä salitreeniä per viikko täyteen. Ensi viikosta lähtien vaihdan takaisin vanhalle tutulle salille, joka on sijainniltaan paljon kätevämpi kuin missä tähän asti olen käynyt. Eipä tuossa Wasamovessakaan mitään vikaa ole, olen oppinut tykkäämään siitä, ja tiedän jo aika hyvin missä mikäkin laite on. Mutta sijainti on kyllä aika ratkaiseva, kun haluaa säästää aikaa.

Tässä vielä kuva viime viikolta, kun uskaltauduimme ensimmäistä kertaa meren jäälle, toki vain muutaman kymmenen metrin päähän rannasta, mutta kuitenkin.


maanantai 27. tammikuuta 2014

Kalevalaisella jäsenkorjaajalla

Pari viikkoa sitten ystävä töistä kertoi, että hänen ystävänsä, joka on kalevalainen jäsenkorjaaja, on tulossa Vaasaan viikonlopuksi ja tekee sinä aikana hoitoja. Uteliaisuuteni heräsi, ja varasin ajan, vaikka ei mulla varsinaisesti mitään ihmeempiä vaivoja ollutkaan. Kävin hoidossa viime lauantaina, ja täytyy sanoa, että oli mielenkiintoinen kokemus. Kuten ystäväni sitä kuvaili, se on niinkuin hierontaa, mutta ei sinne päinkään.

Jäsenkorjaaja kävi koko kehon lävitse: hän aloitti jaloista, sitten hän siirtyi käsiin ja selkään, ja viimeiseksi hän hoiti niskan ja pään. Hoidossa käytettiin hyväksi kehon omia liikeratoja, esim. jalkoja käsiteltäessä niitä koukistetaan ja suoristetaan samalla kun jäsenkorjaaja käy painaen läpi kehon linjoja alhaalta ylöspäin. Eli liike ei todellakaan ole hieronnasta tuttua pyörivää liikettä. Siinä käydään läpi lihaksien lisäksi muistaakseni myös sidekudoksia ja luukalvoja. Periaatteena on hoitaa koko kehoa, vaikka vaiva olisikin vain tietyssä kohtaa. Minä en nyt ole mikään ekspertti kertomaan tästä, mutta jos kiinnostaa, esim. täältä löytyy kalevalaisesta jäsenkorjauksesta tietoa.

Lähde
Hoito kesti noin puolitoista tuntia, ja sen jälkeen oli kyllä aivan ihanan rento ja kevyt olo. Kuten tavallisenkin hieronnan jälkeen, sen jälkeen tulee juoda runsaasti vettä ja sinä päivänä ja mielellään myös seuraavana päivänä pitää välttää kovaa rasitusta. Muuten kroppa voi mennä entistä enemmän jumiin. Jouduin siis perumaan sunnuntain salitreenin, mutta eipä hätää, menin tekemään sen tänään töiden jälkeen.

Suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan kalevalaista jäsenkorjausta, varsinkin jos on ongelmia esim. lihasjumien kanssa. Jäsenkorjauksia on kuulemma erilaisia, on Kaustislaista jne. ja jokaisessa on omat erityispiirteensä. Tämä oli kyllä todella lempeä menetelmä, missään vaiheessa ei sattunut, oli vain mukava olla. Ei mitään niksauttelua, kuten moni ehkä luulee. Sellainen kuva mullakin taisi ensin olla, ennen kuin itse kokeilin.