Ripsarivertailua

Kuten olen aikaisemmin maininnutkin, olen pikku hiljaa siirtynyt käyttämään luonnonkosmetiikkaa. Aloitin ihonpuhdistustuotteista, sitten aloin ostamaan myös shampoot ja muut hiustenhoitotuotteet luonnonkosmetiikkapuolelta, ja viime aikoina olen pyrkinyt pikku hiljaa siirtymään myös meikeissä niihin. Hyvä ripsari on ollut hakusessa jo jonkin aikaa, joitain olen kokeillut, mutta pettymyksien jälkeen olen palannut hyväksi havaitsemaani normiripsariin. Nyt tuntuu, että on löytynyt ainakin yksi hyvä ripsari ja toinenkin ihan kelvollinen. Tässä siis oma arvioni kahdesta uudesta tuttavuudesta: Terre D'Ocin ja Benecosin ripsareista. 

Terre d'Ocin ripsarin tilasin jo jokin aika sitten Jolien nettikaupasta. Ensivaikutelma ripsarista oli laimea, väriä ei meinannut tulla ripsiin muuta kuin moneen kertaa vetelemällä. Oli ehkä väärä valinta ostaa ripsari ruskealla värillä, musta olisi voinut olla intensiivisempi. Terre d'Oc tuntuu myös jonkin verran varisevan päivän mittaan. Muuten ihan ok ripsari, jos haluaa vähän luonnollisempaa lookkia.

Räpsyttimissä Terre d'Ocin ruskeaa, tässä kuvassa näyttää ihan ok:lta

Alkuviikosta päätin sitten kokeilla toista merkkiä, jonka löysin Vaasan Ekosopista, eli Benecosia. Ainakin myyjä tuntui sitä kehuvan (myyjä oli kylläkin mies, joten tuskin oli omakohtaista kokemusta). 

Testissä Benecosin musta ripsari

Tykästyin tuohon Benecosiin, väriä tulee riittävästi yhdelläkin kerroksella, ei valu vesisateella, eikä hirveästi tunnu päivän aikana varisevankaan. Yritin ottaa kuvat samanlaisissa olosuhteissa (eli tässä kaamoksessa keinovalon alla), mutta silti kuvissa on pieniä valaistuseroja. Mutta ainakin sen eron kuvissa huomaa, että ekassa ripsari on ruskeaa ja hieman hailakampaa ja jälkimmäisessä ripset ovat tummemmat ja tuuheammat. Tykkään kyllä silmälasien käyttäjänä, että ripsissä saa olla väriä ja volyymia, miinuslasien taakse kun tummempikin meikki katoaa.

Eli summa summarum: ostan varmaan jatkossakin Benecosia, Terre d'Ocin varmaan käytän loppuun ns. kakkosripsarina, mutta tuskin ostan ainakaan ruskeana uudestaan.

Pasta viikonloppu

Treenipostaukset saa edelleenkin odottaa (nimimerkillä flunssassa edelleen), joten laitetaan sitten ruokapostausta tulemaan. Olimme itsenäisyyspäivänä niinkin isänmaallisia, että teimme pitkästä aikaa itse pastaa. En muista koska sitä olisi tullut viimeksi tehtyä, joten nyt oli korkea aika ottaa pastakone esiin. Pastataikinaan tuli 4 dl vehnäjauhoja ja 3 munaa. Tämän jaoimme kahteen osaan, toisen osan laitoimme jääkaappiin ja vedimme pastakoneen läpi vasta seuraavana päivänä. Toimii siis noinkin, jos haluaa syödä tuoretta pastaa kahtena päivänä peräkkäin. Pastanteosta vaihe vaiheelta löytyy infoa toisesta blogistani.

Teimme tällä kertaa nauhapastaa itsetehdyllä pestokastikkeella, proteiinina paistettuja lohimedaljonkeja. Lisukkeena paistettua sipulia ja herkkusieniä (jotka eivät kuvasta oikein näy, koska ne on pastan seassa). Täytyy kyllä sanoa, että hyvää tuli! Varsinkin tuo itsetehty pesto kruunasi pasta-annoksen. Peston ohjeen nappasin täältä.

Herkkupestoa

Ehkä ensi viikko tuo jo tullessaan toisenlaisia postauksia. Voisin kyllä ihan mielelläni jo sanoa bye bye tälle flunssalle ja lähteä treenaamaan. Hinku lenkille ja salille olisi jo kova!

Kaalikimara

Viime aikoina on tullut syötyä kaalia eri muodoissaan oikein urakalla. Eikä siinä mitään, kaali on hyvää ja terveellistä, ja siitä voi laittaa niin monenlaista. Tässä meidän viikonlopun / alkuviikon kaalikimara:

Punakaalikeitto

Ostin hiljattain paikallisesta luomukaupasta Kodialista mm. punakaalta. Mietin aikani, mitä siitä tekisin, ja voisikohan siitä tehdä kaalikeittoa. Aikani googleteltuani totesin, että kyllä se punakaalistakin onnistuu, vaikka useimmiten punakaalista tehdään esim. salaattia. No, valmista keittoa katsellessani tajusin, miksi punakaalia vähemmän keitoissa käytetään: sopasta tuli aika vinkeän väristä! Tai kuten parempi puoliskoni sanoi: "Aivan sun väristä", tarkoittaen siis, että mun lempiväri on violetti. No, maku oli mielestäni aivan sama kuin tavallisesta valkokaalista tehdyssä keitossa.

Ostin Kodialista myös kyssäkaalta, mitä en ole ikinä aikaisemmin ostanut, enkä ole ihan varma, olenko maistanutkaan. Piti hetken aikaa googletella, mitä siitä olisi paras tehdä, ja jossain sanottiin, että se on parhaimmillaan raakana. Päädyin siis tällaiseen kyssäkaali-omenasalaattiin:

Resepti löytyy täältä, Kauhaa ja rakkautta -blogista. Tosi simppeli tehdä, raastetaan vaan kyssäkaali ja omena ja sekoitetaan kermaviili, sitruuna, dijon sinappi ja mausteet mukaan. Tosi raikasta ja hyvää!

Kaalikimaran kolmas osanottaja on kaali-riisi-pekonipata, jota parempi puoliskoni oli tehnyt.

Päälle vähän sinihomejuustoa sulamaan, ja arjen gourmetateria on valmis! :D Vaikka kuinka hyvää tuo kaali onkin, niin vois siitä ehkä pari päivää pitää taukoa. Vaihtelu virkistää.

Mitkäs on teidän kaaliruokalemppareita?