Läskit lähtee TV:ssä

Katoin tossa äsken pätkän Olet mitä syöt -ohjelmaa, sitä Gillianin luotsaamaa alkuperäistä brittiversiota, ja aloin laskemaan, kuinka paljon erilaisia laihdutusohjelmia TV:stä on vuosien varrella tullut. Ja niitä tuli aikamoinen lista, enkä varmasti edes muista kaikkia. Yhtäkkiä laskien muistin 14, jos erikseen lasketaan saman ohjelman eri maissa tehdyt versiot. Mä kyllä tykkään tollasista ohjelmista, en tiedä miksi. On kiva seurata, miten useimmiten reilustikin ylipainoinen ihminen muuttaa elämäntapansa täydellisesti, herää todellisuuteen, alkaa syömään terveellisemmin ja harrastamaan liikuntaa. Ja se muutos, mikä ihmisessä tuon prosessin aikana tapahtuu, on yleensä huikea.

Aattelin tässä listata niitä ohjelmia, mitkä muistan, muutaman kommentin kera. Pistäkää kommenttiboksiin, jos muistatte lisää.

Olet mitä syöt (You are what you eat): Brittiversiossa Gillian pistää ihmiset ruotuun, aikaa on 8 viikkoa. Aikahan on sinänsä aika lyhyt ottaen huomioon, että yleensä tyypeillä on aika paljon pudotettavaa. Plussaa tässä ohjelmassa on, että siinä todella näytetään konkreettisesti, mitä se ihminen viikon aikana syö. Se on yleensä aika karseaa katsottavaa, ruoka on väriltään yleensä ruskeaa, eikä pöydästä paljon kasviksia löydy. Äklöä tossa ohjelmassa on se kakan tutkiminen, hyh! Suomen versiossa taisi olla Anette Palssa, sitä ei taidettu kovin monta kautta tehdäkään.

Lähde

Suurin pudottaja (The Biggest Loser): Tätähän on Amerikoissa tullut jo kauan, Suomessa se taisi jäädä siihen yhteen kauteen. Aluksi seurasin innoissani, mutta en oikeastaan enää. Toki kivaa seurata kilpailijoiden edistymistä, mutta ohjelmassa alkoi ärsyttää monikin asia. Ensinnäkin, ohjelmassa annettiin laihduttamisesta sellainen kuva, että oikotie onneen on salilla rehkiminen 7 päivää viikossa, ja ruokavalio oli aika lailla sivuosassa. Monesti teki myös pahaa katsoa, kun reilusti ylipainoiset ja rapakuntoiset pistettiin heti rehkimään oksuun asti. Ja silloin kun jotain ruokavaliiosta mainittiin, oli se täyttä tuotesijoittelua, tyyliin että kun mielesi tekee jotain makeaa, syö tämän merkkistä purkkaa. Myös kilpailijoiden taktikoinnit punnituksissa ja kaikenlainen juonittelu vei mun mielestä vähän pointtia ohjelmasta.

Bulging Brides: En muista, miten tämä oli suomeksi käännetty, mutta siinä morsmaikut laihdutti ennen häitään, jotta mahtuisivat hääpukuunsa. Aikaa taisi olla kuusi viikkoa. Pudotettavaa heillä ei yleensä paljoa ollut. Ihan viihdyttävää kai, mutta miksi pitää antaa sellainen mielikuva, että et voi olla kaunis morsian, jos sulla on se viisi kiloa ylimääräistä. Ja miksei voi ostaa sitä yhtä kokoa suurempaa pukua? Toki hyvä, jos tuo antaa sysäyksen terveellisemmille elämäntavoille.

I used to be fat: MTV:n ohjelma, jossa teinit laihduttivat kesän ajan ennen collegeen menoa. Ihan ok ohjelma muistaakseni, kivoja onnistumistarinoita.

X-weighted ja X-weighted: families: Tässä oli painonpudotustavoitteen lisäksi joku toiminnallinen tavoite. Esim. joku halusi pystyä pyöräilemään 100 kilsaa tai perheversiossa perhe halusi pystyä kipuamaan jonkun vuoren huipulle. Mikähän tämänkin sarjan suomenkielinen nimi oli? Tässä taisi olla myös jokin rata, jonka tyypit vetivät alussa ja lopussa, ja otettiin aikaa.

Extreme weight loss: Chris Powell toimii PT:nä sairaalloisen ylipainoiselle henkilölle. Aikaa vuosi, Chris tuli asumaan alkuajaksi tyyppien kotiin. Välitavoitteita ja niistä palkinto. Tykkäsin kun aikaa oli riittävästi, tuloksetkin olivat aika hurjia.

Lähde

Suuri painonpudotus: Uusi sarja, joka alkoi tällä viikolla. Vähän samantyyppinen kuin tuo edellinen, mutta lyhyempi aika, ja yhdessä jaksossa on kaksi laihduttajaa. Ekassa jaksossa ärsytti sama kuin Biggest Loserissa: 90 % ajasta keskityttiin treeneihin ja 10% ruokavalioon. Ehkä silti tulee jonkin verran seurattua.

Rakas, sinusta on tullut pullukka: Ruotsalaisformaattiin perustuva sarja, jossa palkintona rahaa. Mitä enemmän painoa lähtee, sitä enemmän rahaa tulee, jos 15 kiloa tippuu, pariskuntaa saa 10 000 euroa. Tätä piti katsoa melkein sen takia, että näki, miten pariskunnat kestävät sen, että toinen osapuoli käskyttää toista.

Elämä pelissä: Ylen ohjelma, jossa jokainen noudatti erilaista ruokavaliota, oli karppaajaa ja herkkujen välttäjää jne. Ikävä vain, että seurantajaksossa kaikki osanottajat yhtä lukuunottamatta olivat lihoneet takaisin melkein alkuperäisiin mittoihin. Mutta niinhän siinä useimmiten taitaa käydä, luin juuri jostain, että 5% laihduttaneista pysyy tavoitepainossaan. No, tilastot on tilastoja.

Dieetit vaihtoon (Superfat vs. superskinny): Ylipainoinen ja alipainoinen viettävät kaksi vuorokautta saman katon alla ja vaihtavat ruokavalioita. Sen jälkeen heillä on kahdeksan viikkoa aikaa noudattaa uusia ruokaohjeita, jonka jälkeen he taas tapaavat punnituksessa. Tässä ohjelmassa on virkistävää vaihtelua se, että näytetään syömisongelmien toinenkin puoli: on myös niitä jotka syövät liian vähän.

Jutta ja puolen vuoden superdieetit: Tää on mun tän hetken suosikki, tää on aina pakko kattoo. Jotenkin mukaansatempaava ohjelma, siinä keskitytään sopivassa suhteessa ruokavalioon, treenaukseen sekä myös psyykkiseen puoleen. Tänä viikonloppunahan onkin menossa ekojen kausien uusintamaraton, ja kolmas kausi alkaa tammikuussa (mun synttäripäivänä!)

Lähde

Eli onhan noita aikamoinen määrä. Yks asia, mikä mua monesti mietityttää, on se, miten pysyviä noi muutokset on. Kuinka moni painoansa pudottaneista pystyy pysymään siinä painossa, ja kuinka moni palaa takaisin vanhoihin pahoihin tapoihinsa? Joskushan näitä seurantajaksoja tulee, mutta luulen, että niihin valikoituu ne onnistujat.

Muistatteko vielä muita vastaavia painonpudotusohjelmia? Mikä on teidän suosikki?

Ei sieltä kukkeimmasta päästä

Olotila nimittäin. Täällä blogissa on ollut meleko hiljaista, syystä että ei ole ollut paljon kirjoitettavaa viime aikoina. Sitkeä flunssa ei meinaa millään päästää otteestaan. Välillä jo olo oli parempi ja kuvittelin päässeeni semmoisella viikon sairastelulla. No, parin päivän päästä nousi uudestaan kuume ja alkoi yskiminen. Eli tätä on nyt jatkunu jo parisen viikkoa. Icke kiva! Asiaa ei kyllä tainnut hirveesti auttaa työpaikan pikkujoulut ym. menot. No, en halunnut pikkujouluja missata, sillä oltiin kavereiden kanssa suunniteltu illan kasariteemaa jo monta kuukautta. Ja voin kyllä sanoa, että oltiin aika päheen näköinen porukka! :D

Mutta joo, himottais jo ihan hirveesti lähtee liikkumaan kunnolla. Parin viime viikon sisään oon tehnyt vain lyhyitä lenkkejä koiran kanssa, tänään jopa 45 minuuttia tuulta ja räntäsadetta uhmaten. Kateellisena lueskelen kavereiden Heiaheiapäivityksiä, huoh...

Onneksi sentään jollain on tässä huushollissa kukkea olo (eiks oo mahtava aasinsilta otsikkoon?)

Ruokailutkaan ei ole menneet ihan mallikkaasti sairastellessa, hieman enemmän suklaata ja suklaata sisältäviä tuotteita (suklaakakkua) on kulunut, mutta sen verran täytyy sanoa, että määrällisesti ei ole paljoa mennyt, ja paino on pysytellyt samoissa lukemissa (edelleen vähän päälle 60, pöh!)

Huomenna olisi tarkoitus pitää etätyöpäivä ja kokkailla niinkin terveellistä ruokaa kuin kaalisoppaa. Kai sitä muuten voi tehdä myös punakaalista? Ostin sitä nimittäin tässä vähän aikaa sitten paikallisesta luomukaupasta. Onko muuten ideoita, mitä kyssäkaalista voi tehdä? Ostin sitäkin, eikä mulla oo mitään idea, miten sitä käytetään. Eilisessä Master Chefissä siitä tehtiin pikkelssin tyyppistä, ja se on kuulemma tekstuurilta omenan tyyppistä (mehukasta). No, täytyypä kuukkeloida reseptejä.

Joku näistä kaunokaisista luultavasti lähtee huomenna kaalisoppa maustamaan, entten tentten...

Eino was here

Tänään alkaa jo olo tuntua ihmismäisemmältä, eikä eilen eikä tänään ole ollut enää lämpöäkään. Pieni tukkoisuus ja äänen käheys vielä vaivaa, mutta tuntuu siltä, että parempaan suuntaan ollaan menossa. Eilen jopa uskaltauduin pienelle aamulenkille, ja tänään teimme päivällä myös pienen puolen tunnin päivälenkin rantaan katsomaan, mitä tuhoja Eino oli saanut aikaan.

Tuuli oli laantunut jo paljon aamuisesta, mutta mukavat vaahtopäät oli silti merellä, ja aallot löivät rannassa oleville portaille.

Tessallakin meni ihan jakaus sekaisin. Itse olin kyllä pukeutunut niin lämpimästi, ettei tuuli päässyt tuntumaan oikeastaan ollenkaan, ainoastaan vähän sormia palelsi.

Hovioikeuden rannassa oleva koivu oli selkeästi ollut latvasta laho jo kauan aikaa.

Parempi puoliskoni oli ollut aamulenkillä Tessan kanssa jo puoli kahdeksan maissa, ja oli nähnyt palokunnan tämän puun kimpussa. Toivottavasti ei ollut kaatunut minkään / kenenkään päälle. On tuulella vain hurja voima!

Täytyy varmaan ottaa vielä ensi viikko iisisti, ja korkeintaan tehdä Tessan kanssa rauhallisia lenkkejä. Perjantaina on työpaikan pikkujoulut, ja niihin mennessä haluan ehdottomasti olla jo kunnossa. Täytyy vaan yrittää malttaa mielensä, eihän se viikko tai kaks mun kuntoa mihinkään vie, ja nopeastihan sitä sitten takaisin treeniputkeen pääsee. :)

Lämpö nousee

Näin siinä sitten käy, kun aikansa toitottaa, että ei vaan muhun mitkään pöpöt pure, ne on muut jotka sairastaa. No, näköjään jostain pöpöt löysivät aukon puolustuksessa ja eilen kaaduin sängyn pohjalle. Kurkku oli turkasen kipeä ja kuumettakin oli ihan riittävästi. Yleensä luotan d-vitamiinin voimaan, sillä niin kauan kuin sitä olen syönyt, olen ollut tosi harvoin kipeänä. Siinä missä muut sairastavat monta flunssaa vuodessa, mä sairastan ehkä parin vuoden välein. No, ei voi mitään, tämän ja huomisen päivän lepäilen kotona, juon kuumia juomia ja teen kaikkea, mihin ei yleensä muuten ole aikaa: luen kirjoja, joita on kasaantunut jo pinoksi asti, teen käsitöitä, jne.

Viime viikot on kyllä olleet aikamoista haipakkaa: töissä on ollut tavallista enemmän kiirettä ja muutenkin on ollut kaikenlaista menoa. On ollut bändiharjoituksia, yksi esiintyminen ja muita menoja. Joten stressihormoneja on varmaan kropassa ollut vähän tavanomaista enemmän, enkä ole nukkunutkaan ihan niin paljon kuin pitäisi. Eli ei ihme, jos puolustusmekanismit rupee pettämään.

Viime viikolla pidin hieman kevyemmän viikon juoksun suhteen, sillä akillesjänne alkoi taas pikkuisen muistuttaa olemassaolostaan. No, lauantaina tein sitten vanhempien luona lenkin, ja ilokseni huomasin, että nilkka oli jo paljon parempi. Nyt täytyykin pitää liikunnasta taukoa loppuviikko, että ehdin kunnolla toipua tästä flunssasta.

Milläs tavalla te estätte flunssan tarttumisen tai taltutatte jo hyökänneen taudin? Napsitteko d-vitamiinia, juotteko pakuriteetä vai luotatteko valkosipulin voimaan?