Lepoa ja liikettä

Tällä viikolla on iskenyt joku kumma syysväsymys päälle. En varmaan ole ainut, johon vaikuttaa vähentyvä valon määrä. Aamulla voisi nukkua vaikka kuinka pitkään, vaikka takana olisi melkein 9 tunnin yöunet. Ja minä se kehuskelin vielä pari kuukautta sitten, että aikaiset aamut on parhaita, ja peipposen pirteänä herään jo kuudelta. No,nyt on peipposella vähän toiset laulut.

Viime viikonloppuna tuli herkuteltua juustokakulla ja muilla makeilla herkuilla, ja epäilen myös niillä olleen vaikutusta alkuviikon väsymykseen. En syö niitä kovin usein muuten, joten tuntuu, että tuollainen sokeripläjäys saa kropan sekaisin. Huomasin myös, että parempi olla kyllä kokonaan ilman makeita herkkuja, sillä mä olen kyllä sellainen, että kun alkuun pääsee, niin antaa mennä vaan.

Liikkumaan olen pyrkinyt kuitenkin tälläkin viikolla. Vaikka vähän väsyttäisikin, yleensä kunnon lenkin jälkeen on piristyneempi olo, ja jälkeenpäin voi sanoa, että kannatti lähteä. Paljon parempi kuin jämähtää sohvalle katatoniseen tilaan. Joskus on kyllä hyvä levätä, ja pitää kuunnella kroppaansa, niinkuin kliseisesti sanotaan. Jos on oikeasti sellainen olo, ettei jaksa, ja tuntuu, että on vaikka flunssa tulossa, silloin kannattaa levätä ja kokeilla seuraavana päivänä uudestaan. Ja ainakin yksi lepopäivä viikkoon, ettei mene ihan ylikunnon puolelle :).

Tämä meni nyt ihan höpöttelyksi, mutta mun PT Tessa voi tiivistää sanoman:

"Liikkukaa säännöllisesti, niin että tuuli tuivertaa turkkia ja läähätätte välillä itsenne läkähdyksiin."

"Mutta muistakaa myös välillä pistää tassut kohti kattoa ja relata."