Sokerihiiren tunnustuksia

Kerroin täällä hiljattain oman painonhallintaprojektini tuloksista tähän mennessä, ja mitä olen ruokavaliossani ja liikkumisessani muuttanut. Hoksasin tossa, että yksi asia jäi kyllä ruokapuolelta mainitsematta, ja aika tärkeäkin asia mielestäni. Nimittäin se, että olen pyrkinyt vähentämään sokerin määrää aika radikaalisti. Olen varsinainen sokerihiiri, kaikki makea käy kun sille päälle satun. Varsinkin kun alkuun pääsen, niin helposti lähtee homma lapasesta. Mun erityisherkku on suklaa kaikissa muodoissaan, mutta kyllä kaikki muukin makea uppoaa. Ja auta armias, jos menen Makuunin karkkihyllyille, niin sieltä ei ihan pienen karkkisäkin kanssa kotiin päästä!

Tämmöset buffet tyyliset systeemit on aivan ihania/kamalia, pääruokaa pitää syödä vähemmän, että mahtuu jälkkäriä enemmän :)

Mutta kuinkas ollakaan, nyt olen aivan jotenkin huomaamatta pystynyt vähentämään makeiden herkkujen määrää aika totaalisesti. Olen huomannut, että mulle sopii parhaiten kaikki-tai-ei-mitään mentaliteetti, eli parempi kun ei ota edes sitä ekaa palaa Fazerin sinistä. Ja kun on hetken aikaa ilman makeaa, ei sitä tee enää niin paljon mielikään (muuta kuin ehkä joskus, ihan vähän vaan). Paitsi että on pakko heti tunnustaa, että tänään kokouksessa söin palan marjapiirakkaa, tuhma tyttö! Mutta ei siitä tullut semmosta fiilistä onneksi, että pakko saada makeeta heti lisää. Sitäkin nimittäin on joskus tapahtunut, varsinkin kun olen liian kauan kieltänyt itseltäni makeita juttuja.

Tän nutellapurkin sain kerran tuliaisena kaverilta. Arvatkaa, kauanko se kesti?

Sen olen myös jo kauan sitten huomannut, että ei kannata ostaa kaappiin mitään vierasvaraa, sillä ne kyllä eivät kerkeä vierasvaraksi, kun on jo keksipaketti poikineen mennyt parempiin suihin. Oon myös huomannut, että jos syön hirveästi makeaa, niin hetken päästä sydän hakkaa ihan kauheasti, eli kroppa selkeesti on ihan sekaisin. Varsinkin nyt, kun syön sitä harvemmin, niin sitä herkemmin syke alkaa laukkaamaan. Eli yksi merkki lisää, miksi älytön karkin yms. mättäminen ei varmastikaan ole hyväksi keholle.

Oletteko tekin sokerihiiriä, vai enemmän suolaisen perään? Ja oletteko kokeilleet totaalista sokerilakkoa? Itse en ole aivan niin radikaaleihin ratkaisuihin päätynyt, mutta mielessä on kyllä käynyt. Jos on todellinen sokeririippuvuus, niin ilmeisesti totaalinen sokerin välttäminen on ainut keino päästä siitä eroon.

Tämmöset oli sokerihiiren tunnustukset tällä kertaa, hauskaa viikon jatkoa!